Esikoisrunoilijan kieli meni rikki

Kun luin Jonimatti Joutsijärven (s. 1984) esikoiskokoelmaa Tule on minun nimeni, kaunis kirja hajosi.

Tapahtumaan tiivistyivät kokemus ja sisältö.

Kokoelma on seitsemän jakson pituinen, paikoin uuvuttava ilmestysrunojen sarja. Se liikkuu varsin tiheään väkivaltaisissa kuvissa, särkyvissä ihmiskehoissa.

Kuolleet ruumiit "makaavat pikatien reunassa kasvot asvaltissa" ja toisessa runossa "moottoritie tyhjennetään ruumiista vähän ennen nukahtamista".

Aiheiden tai kuvien puolesta ei siis mitään uutta auringon alla. Baudelaire liikkui Pahan kukkia -kokoelmassaan (1857) kalman ja ruumiin kuvissa.

Toisaalta Olavi Paavolainen ja Mika Waltari toivat valtateiden nykyaikaiset kuvat suomalaiseen runouteen yhteisessä kokoelmassaan jo 1928.

Mutta kun kuvat eivät enää ole se juttu, kieli on. Takakannessa väitetään, että kokoelman runot kysyvät kompleksisuudellaan, "miten todellisuuteen ja kieleen tullaan kaikin aistein" ja että kokoelmassa runo ruumiillistuu "kielessä ja kielelle".

Osa suomalaisesta nykyrunoudesta vaatii paneutumista runoilijoiden muualla esittämiin näkemyksiin, jotta siitä saisi tolkkua. Sen johdosta runous on yhä harvemman huvi, joskus riesa.

En toivoisi niin.

Yritin pohtia vaikeaselkoisuuden seurauksia. Kehojen ja kirjan ohella myös kieli on mennyt rikki. Siis siten, ettei siitä saa teipattuna enää otetta: "ei ohikulkija / liian välttämätön / häiriö" tai "PUHUU ITSELLEEN samanaikaiset tajunnat sinäpaikassa, / ettemme häikästyttäisi olisi / kompastumatta."

Väkivaltaa tehdään paitsi kielelle myös lukijan mielelle. Kuvaavaa on, että teemat – nuo väkivaltaisetkin – on kaivettava kielen kätköistä.

Ne menevät helposti ikään kuin ohi.

Älkää ymmärtäkö tätä kaikkea väärin: Jonimatti Joutsijärvi on lahjakas kirjoittaja. Se pilkahtaa esiin ainakin silloin, kun hän on eksistentiaalisten kysymysten äärellä.

Toivon, että hän jatkaa, sillä: "On helpompi ajatella kuolemaa kun on vielä nuori ja itselleen outo."

Jonimatti Joutsijärvi: Tule on minun nimeni. ntamo. 114 s. 28 e.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi