Espanjan Tuomas Vimma elää sekaannuksesta

Ei yksi murha ja pari poliisia vielä dekkaria tee, vaikka Pablo Tussetin toisesta romaanista Sian nimeen sellaista yritetään ennakkomainonnassa vihjailla.

Kyseessä on New Yorkiin ja Espanjaan sijoittuva vakavahenkinen tarina, jonka jännitysjuoni on kehyskertomus erikoisten ihmisten ja huono-osaisten maailman pähkäilylle.

Romaanin päähenkilö on poliisi, joka rakastuu New Yorkissa ja pakenee ongelmiaan soluttautumalla murhaa tutkivana poliisina sisäsiittoiseen vuoristokylään. Rinnalla kulkee toinen tarina, jossa päähenkilön ottoisä-kollega on päättänyt ryhtyä viriiliksi eläkeläiseksi.

Tekisi mieli sanoa, että Pablo Tusset on Espanjan Tuomas Vimma. Mutta Vimmasta Tussetin erottaa se, että kokaiinin vetäminen, naiminen ja väkivalta eivät ole itsetarkoituksellisia. Kyse ei ole pahepornosta.

Romaanin todelliset tapahtumat käydään ihmisten puheissa ja mielissä.

Kuusikymppinen komisario pukee havajipaidan päälle ja alkaa pitkästä aikaa liehitellä vaimoaan. Maalaiskylän asukkaat syrjivät tulokasta muukalaisena ja nuoriso haukkuu homoksi. Älykäs draama syntyy ilman pommeja.

Kuten Tussetin esikoisessa myös Sian nimessä vasta lopussa paljastuu, miten kaikki erilliset tapahtumat liittyivätkään toisiinsa. Ja paljastuu myös, että olisihan se pitänyt käsittää jo aiemmin.

Tusset, tai mikä hänen oikea nimensä onkaan, sekoittaa omaa, julkisuuteen kerrottua elämäntarinaansa romaaneihinsa. Fiktion ja faktan raja ei ole romaaneissa, vaan se läikkyy molemmille puolille.

Se ei ole harvinaista romaanitaiteessa, mutta Tussetin tapauksessa siitä syntyy kutkuttava lisä kokonaisuuteen.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi