Fillarilla läpi Euroopan

Osmo Soininvaara polkee ja tarkkailee maailmaa

 Pyöräilyä harrastava tutkija Osmo Soininvaara (s. 1951) lupasi osittain piloillaan Nizzassa asuvalle ystävälleen, että hän ajaa pyörällä Nizzaan kuukaudessa. Ilman heitetty ajatus pakotti toimintaan.

Soininvaara pyöräili Tallinnasta Nizzaan viime vuoden toukokuussa ja raportoi matkan teosta blogissaan Helsingin Sanomissa.

Matkakokemukset jalostuivat kirjaksi Fillarilla Nizzaan, jossa Soininvaara kuvaa kolmenkymmenenyhden päivän reitin päiväkirjamerkintöinä. Reitti kulkee Baltian maiden, Puolan, Slovakian, Itävallan, Sveitsin ja Italian kautta Ranskaan.

Soininvaara polki - mutkien ja eksymisten takia - lähes 3400 kilometriä runsaan sadan kilometrin päivävauhdilla.

Tiukka aikataulu leimaa matkantekoa. Soininvaaralla on kiire, eikä hän ehdi liiemmin pysähdellä tutustumaan reitin nähtävyyksiin.

Silti pyörän satulassakin Soininvaara on kriittinen tarkkailija, ajattelija ja kommentaattori, mikä erottaa Fillarilla Nizzaan -kirjan tavallisista matkakirjoista ja lisää sen kiinnostavuutta.

Soininvaara pohtii Viron asutuspolitiikkaa, rekkajonoja, Puolan köyhyyttä, Keski-Euroopan tiivistä kylärakennetta, kaupunkisuunnittelua, energiapolitiikkaa ja maahanmuuttajien ja paikallisten konflikteja.

Vanhoja, vaikka rapistuneitakin kaupunkeja katsellessaan hän ihmettelee, miksi ennen osattiin rakentaa kaunista ja miten se nyt on mahdotonta. Eikä lukija voi tehdä paljon muuta kuin nyökätä: samaa mieltä.

Suurin osa kirjasta on arkista matkakertomusta. Hän polkee vastatuuleen, pakenee ukkospilviä, lukee karttaa ja kommunikaattoria ja etsii hotellia. Ihmeellisellä vainulla Soininvaara onnistuu aina löytämään hotellin syrjäisistäkin paikoista ja vielä käsittämättömän halvalla, parillakymmenellä eurolla. Päivän polkemisen kruunaa ateria ravintolassa, koska illalla on aina karmiva nälkä.

Haavereitakin sattuu.

Soininvaara ajaa hölmöyksissään raitiovaunu-uraan ja kaatuu. Onnettomuus näyttää pahalta, mutta hän pääsee jatkamaan murtuneen peukalonsa kanssa. Kumi puhkeaa useita kertoja ja epätarkat kartat tai niiden lukematta jättäminen vievät pyöräilijää harhateille.

Päiväkirjamaisuus saa aikaan sen, että tietyt asiat toistuvat kuten yöpaikan etsiminen ja pyykin pesu. Silti joitakin asioita jää pimentoon. Soininvaara kertoo tarkasti päivän kilometrimäärät, mutta ei, montako tuntia polkemiseen meni ja millä nopeudella. Vasta loppupuolella selviää, että noin 30 kilometriä tunnissa on reipas vauhti. Aika niukasti saa tietoa siitä, miten lihakset reagoivat matkan rääkkiin: menevätkö jalat maitohapoille, koheneeko kunto, karisevatko kilot. Tietoja saa odottaa loppuyhteenvetoon saakka, mutta uteliaisuus herää jo ennen sitä.

Soininvaara on sujuva kirjoittaja. Hän onnistuu luomaan myös pientä jännitystä: kirittääkö hän ajoissa maaliin vai joutuuko turvautumaan junaan.

Pyörämatkaa suunnittelevalle kirjassa on erikseen käytännön neuvoja.

Osmo Soininvaaran blogi: HS.fi/blogit/soininvaara

Helsingin Sanomat | hs.matkailu@sanoma.fi