Finanssieliitti elää talouskriiseistä

Tummansininen Audi kiitää pitkin Länsiväylää kohti Helsingin keskustaa.

On maanantai 15. syyskuuta 2008. Yhdysvalloissa Lehman Brothers, maailman merkittävimpiin kuuluva rahoitusalan yritys, on kaatumassa.

Autoa ajava sijoitusrahaston salkunhoitaja pelkää, että hänen maineensa on mennyttä. Hän on ennen viikonloppua ostanut pilkkahinnalla Lehman Brothersin velkakirjoja.

Olet juuri niin hyvä kuin viimeisin neljänneksesi, hän miettii ahdistuneena.

Tästä alkaa Karo Hämäläisen uusi romaani Erottaja, joka kertoo syksyn 2008 finanssikriisistä suomalaisen varainhoitoyhtiön näkökulmasta. Hämäläinen jätti käsikirjoituksensa viime keväänä. Sen jälkeen meno finanssimarkkinoilla on vain kiihtynyt.

"Nyt pitäisi varmaan sanoa, että olet salkunhoitajana niin hyvä kuin viimeisin kuukautesi. Moni on nukkunut näinä viikkoina huonosti. Uutismielessä elämme tietenkin kiinnostavaa aikaa."

Hämäläinen, 35, on paitsi kirjailija, myös uutismies, Arvopaperi-lehden toimituspäällikkö. Hänen Erottajaromaaninsa henkilöt hakevat ahnaasti voittoja pääomamarkkinoilta.

"Monet pankkiirit saattavat kaukaa katsottuna näyttää ahneilta, mutta uskon, että osa heistä vain täyttää intohimoaan. He haluavat pelata ja pärjätä markkinoilla pikkuisen paremmin kuin muut."

"Kuvittelen, että esimerkiksi Björn Wahlroos nauttii suunnattomasti oikeassa olemisesta, jota vain satutaan mittaamaan rahalla. Raha on ikään kuin onnistumisen mittari, mutta se ei ole päämäärä sinänsä."

Uusi romaani sai alkunsa kaksi vuotta sitten, kun Arvopaperi-lehdessä ilmestyi Hämäläisen kirjoittama artikkeli suomalaisen varainhoitoyhtiön FIMin vaiheista.

Islantilainen Glitnir-pankki osti FIMin vuonna 2007, jonka jälkeen se toimi ulkomaisen pankin suomalaisena tytäryhtiönä. Syksyllä 2008 yhtiön toimiva johto osti osakekannan takaisin kotimaisiin käsiin.

Samaan aikaan kun poikkeuksellista operaatiota käsittelevä lehtijuttu oli valmis, Hämäläinen ymmärsi, että siinä on romaanin aihe.

"Kirjan tapahtumissa on yhtäläisyyksiä FIMin vaiheisiin suurella tasolla, mutta ei se mikään paljastusromaani ole. Toki muutamia henkilöitä tehdessäni minulla oli joitain kiinnostavia persoonia mielessä", Hämäläinen sanoo.

Kesä 2011 on ollut finanssimarkkinoilla hermoilun aikaa. Osakekurssit ovat sahanneet ylös alas ja asiantuntijatkin olleet kieli keskellä suuta.

Hämäläisen mukaan tämän vuoden tapahtumat ovat seurausta syksystä 2008.

"Silloin lamaa ehkäistiin valtioiden toimilla nopeasti, mikä aiheutti uudet ongelmat. Valtiot elvyttivät voimakkaasti ja velkaantuivat."

Kun kriisitunnelma valtaa median ja finanssialan, poliitikot ovat pakotettuja toimimaan.

"Poliitiikon on tärkeää antaa kuva, että näin me toimimme ja ehkäisemme kriisiä. Eri asia on, ovatko toimenpiteet oikeita. Minusta tuntuu, että kriisin varjolla tehdään demokratian hengen vastaisia pienen ryhmän päätöksiä."

Aikoinaan suuri kriisi osui kohdalla kerran pari sukupolvessa, mutta nyt tunnutaan elävän kriisistä toiseen. Hämäläisen mukaan kriiseille on tilausta: "Niitä tarvitaan, jotta sukupolven kirkkaimmat aivot pystyvät tienaamaan omaisuutensa. Äkkirikastuminen on kiehtovampaa kuin rauhallinen vaurastuminen. Kriiseissä tehdään omaisuuden uusjako tyhmiltä ja epäonnisilta fiksuille ja onnekkaille."

"Jos osakkeet nousisivat tasaisesti kahdeksan prosenttia vuodessa, koko finanssialaa salkunhoitajineen ja meklareineen ei tarvittaisi. Minäkin olisin työtön."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi