Finlandia-voittajat kertoivat missä he saivat kuulla palkinnostaan

" Olin kai kotona. Menin pelaamaan squashia."

Jörn Donner

" Olin halikkolaisessa suurkanalassa lomittajana ja oli valtava pakkanen. Tuijotimme lämpömittarin viisaria ja toivoimme, että se värähtäisi. Ei liikkunut, putki oli jäätynyt. Minut haukuttiin siitä, ja seuraavaksi soitettiin Finlandia-palkinnosta. Se ei silloin paljon lohduttanut. Sitten soitti televisio ja halusi tulla kuvaamaan. Sanoin, että täällä on nyt vähän kaaosta."

Sirkka Turkka

" Olin kotona ja kirjoitin. Johannes Salminen, ystävä, kustantaja ja senvuotinen kilpakumppanikin, soitti ja ilmoitti asiasta. Hän onnitteli ja vaikutti todella iloiselta!"

Gösta Ågren

" Kotona. Vastasin puhelimeen."

Markku Envall

" Olin kotona syömässä tai tekemässä ruokaa. Ruoka ehti jäähtyä, kun puhelin alkoi piristä."

Olli Jalonen

" Olin Södikan portaikossa. Luin siihen aikaan myös käsikirjoituksia ja olin viemässä kustantajalle arviota parista käsikirjoituksesta ansaitakseni muutaman kympin."

Leena Krohn

" Olen jo niin vanha, etten muista. Ilmeisesti olin kotona kirjoittamassa niin kuin aina muutenkin."

Bo Carpelan

" Olin siellä missä nytkin, yksin Sitarlassa kirjoituskoneen äärellä, ja tuijotin tuota samaa maisemaa, kun puhelin soi. Muistan vain sen, että ilon sijasta sain karmean päänsärkykohtauksen. Niin rankkaa oli kujanjuoksu ehdokasasetteluineen. Ei iloa. Vasta nyt voin ajatella sitä kohtaa elämässä rauhallisesti."

Hannu Mäkelä

" Olin töissä Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden laitoksella, kun Touko Siltala soitti. Kerroin professori Auli Viikarille, että tarvitsen vapaapäivän ja hän kysyi, miksi. Kerroin, ja sitten me nauroimme kovasti."

Irja Rane

" Olin työhuoneellani ja menossa tekemään haastattelua erästä kirjaani varten. Sen verran olin innoissani, että unohdin panna magnetofonin nauhoittamaan sitten, kun tein haastattelua. Haastateltava oli puhunut puolisen tuntia, kun huomasin, että laite ei nauhoita. En kertonut virheestäni, kuuntelin vielä parikymmentä minuuttia ja kiittelin sitten."

Antti Tuuri

" Olinkohan Suomessa vai Ranskassa? En enää muista."

Pentti Holappa

" Olin Etelä-Ranskassa pikkukaupungissa. Nukuin, kun puhelin soi. Otavan Tuula Isoniemi soitti Pietarin junasta, joka kolkkasi taustalla. Luulin, että hän pilailee."

Kristina Carlson

" Olin Helsingin Sokoksen elintarvikeosastolla (majailin tuolloin tilapäisesti pääkaupunkiseudulla). Olin menossa katsomaan ruotsalaista elokuvaa Joulupukki vieraissa ja ostamassa sitä ennen seuraavan päivän ruokatarvikkeita. Elokuvasta, jota menin katsomaan koska liput oli ostettu, en muista juuri mitään."

Johanna Sinisalo

" En tosiaankaan muista. Päättelen, että tieto on välitetty puhelimitse muutama päivä etukäteen. Soittajan on täytynyt olla joku kustantamosta, luultavasti Touko Siltala tai tiedotuspäällikkö Katri Wanner, kaiketi edellinen. Kun näin rekonstruoin, alkaa mieleen tulla epämääräisiä välähdyksiä tällaisesta puhelusta."

Hannu Raittila

" Olin yksin kotona, kun Touko Siltala soitti. Piti heti kertoa jollekulle ja vannottaa, ettei tämä kerro asiasta eteenpäin."

Pirkko Saisio

" Olin Linnanmäen rinteessä koiraa ulkoiluttamassa."

Helena Sinervo

" Olin suurinpiirtein Vaalimaan raja-asemalla. Olin tulossa junalla Moskovan kirjamessuilta. Satoi. Kahdeksan aikaan aamulla soi kännykkä: radiokuuntelija halusi keskustella sinä viikonloppuna lähetetyssä radio-ohjelmassa soittamastani Dvořákin kappaleesta. Juttelimme Dvořákista pitkän tovin. Puhelun loputtua hain ravintolavaunusta mukin kahvia ja sämpylän. Palatessani sekä Söderströmin Marianne Bargum että Otavan Jaana Koistinen olivat soittaneet. Aavistin, mistä oli kyse. Saatuani varmistuksen hain ravintolasta toisen sämpylän. Tunsin pikemminkin hiljaista iloa kuin suurta riemua. Tiesin jo, että jotkut kirjoittaisivat, että sain palkinnon säälistä, kun olin jo neljättä kertaa ehdokkaana, mutta se ei iloani pienentänyt."

Kjell Westö

" Olin hotellihuoneessa Helsingissä. Edellisenä iltana oli avattu yksityisnäyttelyni Galerie Anhavassa. Sitä oli hieman juhlittu. Kello 11 ranskalainen Nokiani herätti minut. Kustannustalostani soitettiin. Asiasta ilmoitettiin minulle hyvin varovasti, koska tiedettiin minun olevan ns. herkässä kunnossa. Kaiken lisäksi asian oli pysyttävä salassa vielä pari päivää. Ilmoitin asiasta vain lähimmilleni ja aloin hakea piilopirttiä, etten menisi vahingossa kuuluttamaan juttua julki esimerkiksi Senaatintorille. Lehdissä puhuttiin jo veikkaustiskin sulkemisesta!"

Hannu Väisänen

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi