Häikäiseviä kuvia ja tarinoita talven linnuista

 Kiiruna, lumilintu, elää puuttomalla tunturin laella koko elämänsä.

Siitä ja monista muista Suomessa talvehtivista linnuista kertoo upea Selviytyjät - Lumen ja jään linnut -teos.

Kiirunan valkea lumipuku on parasta laatua. Untuvat ja höyhenet ovat tuuheammat kuin muilla linnuilla, ja höyhenen tyveltä haarautuu melkein samanpituinen lisäuntuva. Höyhenten ruodoissa on kolosia täynnä ilmaa, mikä vielä parantaa lämmöneristystä.

Lämpö ei karkaa koivistakaan, koska höyhenet peittävät talvea varten lumikengäksi laajenevan jalan.

Kiirunaa vaanii kevättalvella outamaiden leijalintu, kotka. Edes lumipuku ei suojaa kiirunaa sen neulanterävältä katseelta. Kotka aistii myös ultraviolettivaloa, jota höyhenpuku imee.

Vielä pahempi vihollinen on tunturihaukka, jota saamelaiset kutsuvat valliksi. Se vainoaa kiirunoita ja riekkoja läpi vuoden, kaamoksessakin. Peto syöksyy kolmensadan kilometrin tuntivauhdilla saaliiden kimppuun.

Markus Varesvuo on ottanut häikäisevän komeita kuvia Suomessa talvensa viettävistä linnuista. Tunnettu lintukirjailija Pertti Koskimies on kirjoittanut tekstit, joilla on vankka tieteellinen pohja ja kaunokirjallista arvoa.

Kahden kirjallisuutemme klassikon, luonnontieteilijä Reino Kalliolan ja kansatieteilijä Samuli Paulaharjun, ystävät pitävät varmasti myös Koskimiehen tyylistä. Siinä yhdistyy luonnontiede kansatieteeseen vanhahtavan viehättävällä tavalla.

Varesvuon taiteellisesti korkeatasoisissa kuvissa välittyvät lintujen ominaisuudet ja niiden ympäristö. Itseäni viehättivät esimerkiksi riekko- ja kiirunaparvet kaamoksen hämärässä tai lumisen ruo'on latvasta pyrähtävä timali.

Varesvuon otoksissa on myös vangittu nopeasti ohimeneviä "oikeita" hetkiä: marjansyöjät marja nokassaan tai kotka antamassa vauhdikkaasti kyytiä korpille. Taittaja Minna Luoma on tuonut oman lisänsä onnistuneeseen lopputulokseen.

Hippiäisen elämä on muutaman millin varassa. Ohuen ohut kerros ilmavia höyheniä erottaa sen 42-asteisena sykkivän ruumiin hyytävästä talviyöstä, jolloin pakkanen kiristyy jopa 40 asteeseen.

Alle kymmensenttinen kääpiö tiitittää korkean kuusen lumisilla latvaoksilla, pyrähtelee hätäisesti sinne tänne, räpyttelee tuon tuosta kuin kolibri oksan kärkeä tutkien. Sillä on hirmuinen kiire löytää ruokaa ja pitää itsensä hengissä.

Vähälumisina talvina pulmusia saattaa jättäytyä Lappiin Tenojokivarteen. Joka vuosi pulmusparvet saapuvat ensimmäisinä muuttolintuina lumiseen maisemaan tuomaan viestin kevään saapumisesta.

Pulmusten viserrystä jäi myös Lapin herätyspappi ja luonnontuntija Lars Levi Laestadius kaipaamaan jäähyväissaarnassaan Karesuvannossa 160 vuotta sitten.

"Kuinka kurjaksi käykään pulmusten ja arktisten alueiden ihmisten kohtalo, kun lumikentät supistuvat ja jäätiköt sulavat, ellei ilmastokaaosta saada kuriin", pohdiskelee Koskimies kirjassa.

Kirjoittaja on eläintieteen dosentti.

Helsingin Sanomat | hs.tiede@sanoma.fi