Höpötystä turhimmillaan

kirjamessut 2006

Princetonin yliopiston filosofian professori

Harry G.Frankfurt on ottanut selvittääkseen, mistä "paskapuheessa" oikeastaan on kysymys.

Aihevalintaansa hän perustelee muun muassa sillä, että koska paskapuhetta on maailmassa paljon, filosofinen analyysi ilmiöstä on paikallaan:

"Pyrin vain muodostamaan summittaisen käsityksen siitä, mitä paskapuhe on ja miten se eroaa siitä mitä se ei ole." Vähän myöhemmin hän esittää varauksena, että paskapuheen "ilmiö on niin laaja ja hahmoton, ettei napakka ja havainnollinen käsiteanalyysi voi olla kohtelematta sitä kovakouraisesti".

Frankfurtin olisi ehkä kannattanut mennä vaikka filosofian laitoksen kahvihuoneeseen jauhamaan paskaa, siksi kaukaa hänen harjoittamansa analyyttinen viisastelu ilmiön kiertää.

Mitä paskapuhe sitten Frankfurtin mukaan on?

Silkasta valehtelusta paskapuheen kuulemma erottaa se, että toisin kuin valehtelija, paskanpuhuja ei ole kiinnostunut väitteidensä totuusarvosta, vaan siitä vaikutuksesta minkä hän tekee kuulijaansa.

Väite on omituinen: valehtelija jonka elämän ja tekojen tarkoituksena ei ole mikään muu kuin virheellisen informaation tuottaminen maailmaan, on ilmiönä epätodennäköinen. Totta kai valehtelijaa kiinnostaa ennen kaikkea vaikutus, jonka hän tekee kuulijaansa, se, millaisen kuvan hän itsestään antaa.

Asia onkin varmaan niin, että vaikka kaikki valehtelijat ovat paskanpuhujia, kaikki paskanpuhujat (puhuessaan paskaa) eivät ole valehtelijoita. Eli paskanpuhuja voi puhuessaan paskaa laukoa pelkkiä totuuksia, mutta niin ylimalkaisia, että niiden totuusarvoa tärkeämmäksi asiaksi tulee se vaikutelma, jonka niiden lausuminen kuulijakunnassa herättää.

Frankfurtin mukaan paskapuhe on aika pitkälle sitä, mitä ns. humpuukimaakari suustaan suoltaa ja sumuttaa.

Kysymys vaan kuuluu: entä sitten? Maailma on varmasti täynnä poliitikkoja ja mainosmiehiä, joiden elämäntehtävä on illuusioiden luominen omista ja yleisöjensä kyvyistä, mutta heidän vaikutustensa eliminoimiseen ei tarvita erityistä paskapuheen filosofiaa. Riittää, kun perehtyy asioihin siihen mittaan kuin on kulloinkin tarvis.

Jyrki Alenius

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi