Piraatit avautuvat aatteestaan

Ahto Apajalahti ja Kaj Sotala esittävät hyviä kysymyksiä.

Tieto- ja viestintäteknologian nopea kehitys muuttaa yhteiskunnan, talouden ja politiikan pelisääntöjä. Harvardin yliopiston oikeustieteen professori Lawrence Lessig on tiivistänyt tämän yhteiskunnan rakennemuutoksen kuuluisaan lauseeseensa: "Koodi on laki."

Suomen tietoyhteiskuntapoliittinen keskustelu on ollut vaisua. Toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Yhdysvalloissa, tietoyhteiskuntaa ei ole nähty poliittisena kysymyksenä. Olemme olleet teknologian edelläkävijöitä mutta yhteiskunnan kehityksen perässähiihtäjiä.

Ei ihme, että Tivi-teknologian kanssa kasvaneiden nettinatiivien sukupolvi on kokenut perinteisen politiikan vieraaksi. Puolueilla ei ole ollut vastauksia heille tärkeisiin kysymyksiin.

Turhautuminen on purkautunut Ruotsin mallin mukaisen Piraattipuoleen perustamiseen myös Suomeen. Harvalle on kuitenkaan avautunut, mitä piraatit oikeasti haluavat.

Miksi nimenomaan tekijänoikeusjärjestelmän uudistaminen on heille niin tärkeää, että he ovat nimenneen puolueensakin lakia rikkovista tiedostojen jakajista käytetyn haukkumanimen mukaan? Ahto Apajalahden ja Kaj Sotalan pamfletti Jokapiraatinoikeus kokoaa yhteen piraattien tekijänoikeusjärjestelmää vastaan esittämää kritiikkiä. Pamfletti kannattaa lukea, on piratismista tai Piraattipuolueesta mitä mieltä tahansa. Apajalahti ja Sotala esittävät hyviä kysymyksiä, vaikka ei hyväksyisikään heidän vastauksiaan.

Perimmiltään Jokapiraatinoikeus ei kritisoi tekijänoikeusjärjestelmää, vaan sen taustalla vaikuttavaa kulttuurin kaupallistumista ja kulttuuriin talouselämästä omaksuttua tuottaja-kuluttaja-ajattelua.

Apajalahti ja Sotala pitävätkin kulttuurin saatavuutta samanlaisena perusoikeutena kuin koulutus tai sairaanhoito.

Mutta millainen järjestelmä maksimoisi kulttuurin tekemisen, saatavuuden ja käytön? Se jää vielä auki.

Pamfletiksi Jokapiraatinoikeus on pitkä ja rönsyilevä.

Esimerkiksi fanikulttuurin tekijänoikeusongelmia pohditaan perusteellisesti. Sen sijaan tekijänoikeuksien kehitysmaille ja näkö- ja kuulovammaisille aiheuttamia ongelmia ei käsitellä lainkaan, vaikka molemmista on keskusteltu maailmalla pitkään.

Myös kirjastot ja ohjelmistoala sivuutetaan mainitsemalla, että ne on unohdettu keskustelusta. Niin myös tällä kertaa.

Toimitussihteerin käsittely olisi tehnyt Jokapiraatinoikeudelle hyvää. Kirjoitusvirheitä, toistoa ja ylisanoja karsimalla sanoma välittyisi paremmin. Toimitussihteeri olisi huomannut myös tekstin ristiriidat, etenkin sen, miten yhtäällä todistellaan kulttuurin tekijöiden voivan hyötyä teosten vapaasta nettijakelusta, kun toisaalla etsitään tapoja kompensoida tekijöille aiheutuvia taloudellisia haittoja.

Toivottavasti Jokapiraatinoikeus avaa nykyistä kuuntelevampaa keskustelua tekijänoikeusjärjestelmän haasteista. Viime vuosina debatti on tulehtunut erimielisten demonisoimiseksi, eikä dialogi eri näkökulmien ja eturyhmien välillä ole edennyt.

Yleensä tekijänoikeuskeskustelussa on keskitytty nykypäivän ongelmiin, mutta Apajalahti ja Sotala pohtivat myös tulevaisuutta. Mihin teknologian kehityksen jatkuminen johtaa? Miten tekijänoikeudet toimivat, "kun kaikilla on kaikki maailmassa koskaan tuotettu kulttuuri koneellaan"?

Kirjoittaja on kansanedustaja (vihr) ja eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi