HS:n politiikan toimituksen arvioita vaalikirjoista

Paavo Arhinmäki: Punavihreä sukupolvi (Otava) "Kolmikymppisen median lemmikin sujuvat 'muistelmat' nuoruudesta Helsingissä. Poliittista sisältöä vain vähän."

"Erittäin hyvin kirjoitettu poliitikon kirjaksi. Kattava kuvaus kolmekymppisen helsinkiläispoliitikon elinpiiristä, kiinnostavaa ajankuvaa."

Tuula Haatainen: Arjen kuningattaret (Ajatus) "Kotikutoinen, joskin sympaattinen, elämäntarina vailla kärkeä. Kirja olisi kaivannut kustannustoimittajan kättä. Kirjan monikkomuotoinen nimi on harhaanjohtava, sillä teos kertoo vain Haataisesta itsestään. Poliitikon arjen kuvaus sinänsä hyvä idea kirjaksi."

Ilkka Kanerva ja Eveliina Talvitie: Moniottelija Ilkka Kanerva (WSOY)

"Ennakkoluuloja parempi. Kirjoittaja on tehnyt paljon töitä ja saanut esiin olennaisia asioita."

"Kirjasta on paljolti vaiettu julkisuudessa kohteensa vuoksi. Kertoo paljon ja hyvin kokoomuksen taustoista."

"Viime aikojen poliitikkokirjoista paras. Plussaa siitäkin, että ikävistä asioista kerrotaan avoimesti."

Osku Pajamäki: Ahne sukupolvi (Ajatus)

"Jos Pajamäkeä vaivaa se, ettei hän ole päässyt eduskuntaan, kun vanhemmat ovat esteenä, turha siitä on koko sukupolvea syyttää. Asia pitäisi selvittää Erkki Tuomiojan kanssa."

"Hyviä pointteja. Harmi, että kärjistyi sukupolvisodaksi."

"Parasta antia eläkepolitiikan ruodinta. Osa suurten ikäluokkien syytteistä on hieman naurettavia."

Susanna Rahkonen: Valta istuu sohvalla (Edita) "Käy selväksi, että yhteiskuntaa ei voi jättää ilman kuljettajaa. Uskottava kysyessään, kuka keksi, että hyvinvointi on rasite, johon ei ole varaa. Tiukka kirja."

"Perussanoma osin sama kuin ikätoveri Pajamäellä. Maltillisempi esitys siitä, millaista linjaa Rahkosen omankin puolueen olisi pitänyt ja pitäisi ajaa."

Päivi Räsänen: Päivien ketjusta - uskosta ja arjesta (WSOY) "Räsänen kertoo elämästään, opettaa, miten muiden pitäisi elää (ei abortteja, ei esiaviollista seksiä, ei homoliittoja jne.) ja tulkitsee sivukaupalla Raamattua."

"Kiusallisen paljon omien lasten esiintuomista. Sujuvasti kirjoitettu teos, jonka pääosassa on kirjoittajan arvomaailman kuvaus. Ei juuri mitään käytännön politiikasta."

Erkki Tuomioja: Häivähdys punaista (Tammi) "Ei vaalikirja siinä mielessä, että kirjoittaja olisi pääosassa. Historiallisesti kiinnostava ja paikoin erittäin perusteellinen kuvaus Tuomiojan äidinäidin Hella Wuolijoen ja tämän sisaren vaiheikkaista elämistä."

Oras Tynkkynen: Vihreä on kasvun väri (Vihreä Lanka) "Tiivis, tehokas ja päällisin puolin hyvin perusteltu pamfletti uusiutuvan energian ja säästöjen puolesta. Hauskasti sarkastinen Tynkkynen vakuuttaa, että euro on paras konsultti ilmastoasioissa."

"Taitavaa argumentointia ja vankkaa asiantuntemusta ilmastosta. Melko itsetietoista, etten sanoisi omahyväistä henkilöhistoriointia."

Tuula-Liina Varis: Maailman kansalainen Tarja Cronberg (WSOY)

"Vetävästi kirjoitettu tarina vihreiden puoluejohtajan monipolvisesta elämästä. Seassa on naisasiaa, yhteisöasumisen puolustusta ja muuta poliittista julistusta riittävästi. Kirjan tarkoituksena on tehdä vihreiden melko tuntematonta puheenjohtajaa tunnetuksi. Kirja on ammattilaisen työtä, vaikka teoksen nimi on imelä."

Taina West ja Tanja Saarela: Elämisen sietämätön keveys (WSOY) "Keskustelukirja, joka ei kerro Saarelasta juuri enempää kuin olemme jo lehdistä lukeneet."

"Materiaali on ilmeisesti kerätty muutamassa keskustelussa. Ohutta tavaraa."

"Pinnallinen ja kritiikitön, kohdettaan puolusteleva. Yllättävin tieto ehkä se, että Saarelan on vaikea löytää hyvin istuvia farkkuja."

Markku Uusipaavalniemi ja Jyrki Liikka: M15 ja curlingin taito (Otava) "Jopa piinallisen tarkka lajin käsikirja. Uusipaavalniemestä kirja kertoo vain tärkeimmän: että hän oppii kaikenlaista urheilukentillä ja elämässä jos tahtoo. Sivuille ripotellut iskulauseet tyyliin 'Uusis on syväviilee' häiritsevät."

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi