Hakukonerunous luotaa yksilön ja yhteisön rajoja

kirjat

R

ita Dahlin

Aforismien aika on kustantajan mukaan "runogeneraattorin ja tekijän yhteistyöstä syntynyttä uudenlaista eeppistä runoa".

Runogeneraattoreita on kehitetty monenlaisia, dadaistien saksista tietokoneohjelmiin. Yksi tunnetuimmista lienee

Leevi Lehdon Google-runogeneraattori. Käyttäjä syöttää hakusanan, kenties muotoa koskevia asetuksia, ja ohjelma luo tulosten pohjalta runon.

Lehdon määritelmän mukaan runogeneraattorin käyttäjät voidaan jakaa pragmatisteihin ja puristeihin. Pragmatistit käyttävät tuloksia vain lähtökohtana omalle luomiselleen, puristit taas käyttävät niitä sellaisenaan, joskin valikoiden.

Dahl lienee lähempänä pragmatistia kuin puristia.

Aforismien ajan nimiruno on 80-sivuinen, neljän rivin säkeistöihin jaettu sanavirta, joka liikkuu yksityisen ja yhteisöllisen, persoonallisen ja anonyymin "minuuden" välissä.

On vaikea päätellä, missä kohdin teksti on hakukoneen, missä runoilijan luomaa. Runo tekeekin konkreettiseksi kielen paradoksin: yhtäältä sanat ja lauseet ovat omaa henkilökohtaista itseilmaisuani, toisaalta valmiita tai puolivalmiita elementtejä, jotka tajuntani tai pc:ni vain hetkeksi kokoaa "minun" äänekseni.

Voi erottaa sarjan (haku)sanoja, jotka toistuessaan muodostavat toisiinsa limittyvän ketjun teemoja: aforismi, rangaistus, uhka, pahanhajuinen hengitys, prekariaatti, politikointi, linjassa, opinkappale, ja niin edelleen. Pääpaino on yhteiskunnallisilla kysymyksillä, niin kansainvälisissä ihmisoikeuksissa kuin vaikkapa pätkätöiden ja erilaisten riippuvuuksien sävyttämässä arjessa.

Runoon tunkeutuu myös yhteisön ääni, eri lähteistä saapuneiden tekstinpätkien mosaiikki. Eri tyylien ja tasojen törmäykset synnyttävät parhaimmillaan purevaa ironiaa:

"Sodan koettelemukset ovat / jättäneet pitkät, pysyvät jäljet / heidän selkäänsä: minkä olette / jättäneet tekemättä yhdelle näistä // vähimmistä, sen olette jättäneet / tekemästä toimistopapereille / jotka olivat vaillinaisesti täytettyjä / eikä niillä mitään tukea herunut."

Runo on liikkeessä, maailma ei anna aikaa levähtää: "Mutta asiassa eteenpäin, pysähtyminen / voi johtaa aforismiin".

Aforismien aika jatkaa

Karri Kokon

Varjofinlandian ja

Janne Nummelan

Lyhyellä matkalla ohuesti jäätyneen meren yli ansiokkaasti aloittamaa hakukonekirjallisuutta. Se ei ole aivan yhtä inhimillisesti riipaiseva kuin Kokon makaaberi virta nettipäiväkirjojen synkimpiä lauseita, tai yhtä esteettisesti viimeistelty kuin Nummelan kokoelma, mutta osoittaa, että hakukonekirjallisuus ei ole vain pilaa tai kikkailua.

Hakukoneen avulla voi tutkia yhteiskunnassa liikkuvaa kieltä, nähdä miten todellisuus heijastuu verkon avaruudessa - kunhan muistaa, että heijastus on sittenkin vain pieni ja epätasaisesti painottunut osa ihmiskunnan kokemuksesta.

Kuisma Korhonen

PoEsia-julkaisut voi ladata vapaasti osoitteesta http://tuli-savu.nihil.fi tai tilata kirjana.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi