Helsinki hyytää, eilen ja tänään

Jim Thompsonin jännäri avautuu moneen suuntaan.

Helsinkiläistynyt, yhdysvaltalainen Jim Thompson herätti muutama viikko sitten huomiota, kun hänen romaaninsa Lumienkelit pääsi Edgar-dekkaripalkinnon ehdokaslistalle Yhdysvalloissa.

Kittilän kaamokseen sijoittuvan murhatarinan eksotiikka näyttää purreen valtameren takana. Hyvänä lisätäkynä ovat varmastikin olleet Thompsonin rakentelemat yhteydet tunnettuun yhdysvaltalaiseen murhatapaukseen, Mustan Dahlian mysteeriin, jota on käsitelty niin dokumenttikirjoissa kuin romaaneissakin James Ellroysta lähtien. Lumienkelien päähenkilö, ylikomisario Kari Vaara, ei ollut mukana Thompsonin viimevuotisessa Venäjä-trillerissä Jumalan nimeen, mutta tekee nyt paluun Kylmässä kuolemassa. Samalla Thompson siirtää hänet Kittilästä Helsinkiin, jossa myös eletään kylmää talvea.

Sankaria on vuosien varrella ammuttu polveen ja poskeen. Lumienkelien kolkot tapahtumat vaativat terapiaistuntoja. Migreeni raivoaa ja saa ylikomisarion käyttäytymään välillä arvaamattomasti.

Vaara kollegoineen saa tarinan mittaan tutkittavakseen useita rikoksia, jotka liittyvät toisiinsa löyhästi tai eivät lainkaan.

Kaksi tapausta vaatii eniten töitä. Venäläinen seurapiirikaunotar löydetään surmattuna, ja rikoksesta epäillään sekä hänen puolisoaan että virolaista rakastajaansa. Uhrin ja hänen lähipiirinsä elämästä löytyy likaisia salaisuuksia, joiden julkitulon pelossa Vaaran työtäkin yritetään jarrutella.

Toinen pääjuonne liittyy sotavuosiin. Saksasta on tullut pyyntö, että 90-vuotias Arvid Lahtinen luovutettaisiin sinne oikeudenkäyntiä varten. Hänen väitetään palvelleen jatkosodan aikana Gestapon ja Valpon vankileirillä, jolla on syyllistytty julmuuksiin ja teloituksiin. Suomessa Lahtinen on arvostettu sotasankari.

Thompson kokoaa rönsyilevän jännityspaketin, ja käänteet luisuvat joskus uskottavuuden rajoille. Kerronta pitää kuitenkin otteessaan ja mielenkiinto säilyy.

Rikosten, kuolemantapausten ja tutkinnan kuvaukseen Thompson lastaa inhorealistisia yksityiskohtia, jotka tuottavat mustanpuhuvaa ilmapiiriä. Toisena puolena on sympaattinen Vaaran perhesuhteiden kuvaus, johon on nyt satsattu aiempaa enemmän.

Kari Vaaran suuri rakkaus on hänen amerikkalainen vaimonsa, mutta pulmia aiheuttavat tämän veli ja sisar, jotka saapuvat Helsinkiin. Sisar saarnaa amerikkalaisen oikeiston ahdasmielisiä arvoja, ja veli on yliopistovirkansa menettänyt juoppo.

Karin suvun puolella Thompson yhdistää perhedraaman kiintoisasti jopa rikosjuoneen, kun tutkimukset kohdistuvat myös Vaaran isoisän vaiheisiin sodassa.

Sotavuosien selvittelyissä on pientä luennoinnin makua, vaikka juonikuvio onkin tuotu melko nokkelasti nykyhetkeen. Miljöökuvauksissa Thompsonin paikallistuntemus pääsee oikeuksiinsa: Helsingin maamerkit Kämpistä Juttutupaan, Roskapankkiin ja Kotiharjun saunaan reunustavat tapahtumia.

Thompson on kertonut, että hänen kirjojensa suomalaiset ja yhdysvaltalaiset versiot poikkeavat hiukan toisistaan. Tämä on helppo uskoa esimerkiksi hupaisassa jaksossa, jossa poliisien keskustelu etenee Mauri Sariolan kirjojen nimien varassa.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi