Hiljaisen enemmistön keskellä

kirjat. Auschwitzin synkkä ja painostava aihe ei ihme kyllä ole tuottanut yksitoikkoista ja -oikoista kirjallisuutta. Ajatellaanpa niinkuin erilaisia kirjailijoita kuin Tadeusz Borowski, Arnošt Lustig, Imre Kertész tai leirin juutalaisessa komennuskunnassa toiminut Shlomo Venezia, joiden kaikkien teoksia on viime aikoina julkaistu suomeksi.

Heihin liittyy 1937 syntynyt merkittävä puolanjuutalainen reportteri ja kirjailija Hanna Krall, joka ei itse ollut Auschwitzissa. Herttakuninkaan matkat on vaikuttava, muodoltaan oikullinen, täysipainoinen kaunokirjallinen teos, vaikka se tekijän melko suoran vihjeen mukaan pohjautuu Varsovan getosta Auschwitzin kautta Israeliin päätyneen naisen elämäntarinaan.

Mukana on jopa valokuvia, joilla on tehtävänsä muistamisen, identiteetin ja hengissä säilymisen romaanikuviossa. Romaanin nimessä esiintyvä herttakuningas viittaa korteista ennustamiseen ja sattuman epäluotettavuuteen - jos-sanaa kun voi ketjuttaa loputtomiin. Herttakuninkaan matkat on varsovanjuutalaisten Izoldan ja Szajekin rakkaustarina. Se alkaa ensi silmäyksestä, eikä pääty hyvin - mutta kylläkin toisin kuin ajan ja paikan perusteella voisi päätellä. Varsovan getosta paennut pari joutuu erilleen, kun Szajek viedään Mauthausenin leiriin.

Miehensä pelastaakseen Izolda lähtee pyrkimään väärin henkilöpaperein Varsovasta Itävaltaan ja joutuu käyttämään niin älynsä kuin ruumiinsa äärimmäiset resurssit.

Samalla Krall tulee kuvanneeksi Kolmannen valtakunnan hiljaista enemmistöä, sitä joka jäi valta- ja väkivaltakoneiston ja sen pohjimmaisten uhrien väliin. Opportunistit, palkkionmetsästäjät, trokarit, hyväksikäyttäjät ja muutamat pyyteettömät auttajatkin kansoittavat Izoldan hirvittävää ja lohduttavaakin tarinaa.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi