Historiaa mummon muistoissa

Aapo Rapi kirjasi sarjakuvaksi Metin ja sukunsa tarinaa

Jos kahden peräkkäisen sukupolven välissä usein aukeaakin kuilu, yhden sukupolven yli hypätessä se levenee helposti auvoiseksi laaksoksi. Isovanhempiin monilla on lämmin suhde, jota ei ylikuumenna kapinointi vanhempia vastaan. Aapo Rapi kertoo Meti-sarjakuvassaan mummostaan Meeri Rapista, jonka hän on merkinnyt albuminsa toiseksi tekijäksi. Meti on Rapin toinen albumi vuonna 2005 ilmestyneen Pullapojan jälkeen.

Rapi on syntynyt vuonna 1976, Meti-mummo on yli 80-vuotias. Rapi käy mummolassa kuulemassa Metin muisteloita pitkän elämän varrelta. Ne laajenevat jopa vielä aiempiin sukupolviin. Meti ilmestyi aiemmin Voima-lehdessä. Albumi ei kuitenkaan ole pelkkä strippikokoelma. Rapi on laajentanut sen kauniiksi kokonaisuudeksi. Mukana on yhtenäisiä jaksoja, joiden lomaan stripit sulautuvat. Yli puolet albumista on sitä varten tehtyä uutta materiaalia.

Jo sanaton avaus on tunnelmaltaan vahva ja seesteinen jakso. Siinä Meti poimii marjoja ja leipoo niistä piirakan odottaessaan Aapoa kylään.

Albumissa Rapi kuvaa tapaamisiaan Metin kanssa. Niissä hän merkitsee muistiin mummon muistoja vähän kuin oman sukunsa Lönnrot. Heidän suhteensa vaikuttaa mukavan mutkattomalta, mutta Rapi ei tee siitä kiiltokuvaa. Välillä hän patistaa Metiä aika kärsimättömästi kertomaan lisää.

Eivät Metin ja Aapon kertomat jutut suinkaan ole ainutlaatuisia. Niistä aukeaa elävä näkökulma arjen historiaan. Tavallisuus on edustavaa ja menneisyys kiinnostavaa. Arvokasta on myös suorapuheisen ja ennakkoluulottoman Metin tarjoama naisnäkökulma.

Rapi avaa sitä salavihkaa nykyisyyteen heittämällä sekaan imartelemattomia väläyksiä omasta elämästään. Esimerkiksi viina virtaa jokaisen sukupolven miehillä. Aapon ja Metin lämmin suhde virittää hienovaraisesti kerronnan pinnan alle sukupuolien välistä jännitettä. Muutenkin suuri osa Metin viehätyksestä on siinä, miten jutut on kerrottu. Aapo on kirjannut Metin karjalaisen murteen taitavasti. Omalla puheenparrellaan Meti kertoo traagisia ja riemastuttavia tapauksia elämänsä varrelta. Toisinaan ne ovat molempia samalla kertaa.

Rapin rosoinen viiva tuntuu kumpuavan suoraan punamullasta. Runsaat ja villit - liki psykedeeliset - värit rakentavat paradoksaalisesti myös rauhallista ja verkkaista tunnelmaa. Meti-albumi on esineenäkin kaunis.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi