Hortonomia historian apuna

  Historianfilosofia ei aina paljasta koko totuutta. Joskus tarvitaan myös hortonomiaa.

Professori Matti Klinge murehtii päiväkirjoissaan puiden kohtaloa. Baltian maissa, Provencessa ja Berliinissä vanha säästetään. Suomessa oksat ja rungot katkotaan heti, jos joku "liiaksi metsänhoidosta innostunut ihminen" epäilee mädäntymistä.

Klinge arvelee rajujen toimenpiteiden syyksi sivistyksen ohuutta. Paasikiven ajatus maantieteestä osuu lähemmäksi.

Kaupungin viherosastolta myönnetään, että tavat ja tottumukset voivat vaikuttaa. Suurin selittäjä on silti ilmasto. Kylmyys tekee kiusaa, mutta todelliset vahingot tulevat merellisestä kosteudesta, joka elättää sieni- ja lahotauteja. Ongelma kasvaa, kun puita on leikattu esteettisiin muotoihin tai näköesteeksi levenneitä oksia on jouduttu karsimaan liikenneturvallisuuden takia.

Hoidettu puu ei enää koskaan kasva luonnollisesti, oksat pettävät ja koko runko altistuu sairauksille.

Siksi hevoskastanja pärjää paremmin kuivan lämpimässä Provencessa kuin Helsingin märässä talvessa. Baltiassa pelasti neuvostoaika. Ei ollut riittävästi henkilökuntaa, joka olisi pilannut puut koristusleikkauksilla.

Putte Wilhelmsson

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi