Hukassa neonvalojen loisteessa Nova Swing svengaa kuin jazz yössä

kirjat

Kesällä Suomessa vieraileva brittikirjailija

M. John Harrison palaa uusimmassa kirjassaan ylistetyn

Valo-romaanin (suom. 2004) maisemiin.

Harrison ei kuitenkaan toista kerran käymiään polkuja.

Nova Swing on monin tavoin intiimimpi kuin yltäkylläinen

Valo.

Merkittävistä teemoista ja häikäisevistä visioista huolimatta juuri Yhdysvalloissa Philip K. Dick -palkinnon saanutta kirjaa voisi kutsua jopa pienimuotoiseksi.

Hämyisten kapakoiden täplittämä Saudade vetää puoleensa ihmisiä, jotka ovat hukanneet elämänsä suunnan. He ovat rikkinäisiä kulkijoita hakemassa täytettä sisäiseen tyhjyyteensä.

Monet heistä kuvittelevat ratkaisun löytyvän kielletyltä vyöhykkeeltä, jossa fysiikan lait heittävät kuperkeikkaa. Yksi seikkailijoista on Black Cat White Cat -baarissa tukikohtaansa pitävä Vic Serotonin. Matkanjärjestäjä, joka vie täyttymättömien toiveiden lannistamia turisteja vaaroja kuhisevalle alueelle.

Hämmentynyt mies ei tiedä itsekään, mitä olemassaololta haluaa.

Toinen kirjan keskeisistä hahmoista on Albert Einsteinin näköinen etsivä Lens Aschemann. Kryptisiä viisauksia laukova, sisäänpäin kääntynyt poliisi etsii pakkomielteisesti selityksiä vaimonsa kuolemalle sekä Café Surfin oudoille tapahtumille.

Vyöhykkeen läheisyydessä sijaitsevan Café Surfin jazz-duo pusertaa soitollaan maailmaan bebop-aaveita. Tosin nämä kokemuksia janoavat vierailijat kuluvat pian todellisuuden huumassaan olemattomiin.

Vai oppivatko he vain katoamaan inhimillisen hyörinän kakofoniaan?

Avaruutta leikkaavien rakettien, geeniräätälöityjen riksatyttöjen ja ilmassa leijuvien mainosvirtojen sykkeessä saudadelaiset ovat ympäröineet itsensä nostalgialla. Retro on päivän sana, ja kaduilla soi yhä vanha New Nuevo Tango, jonka suurin kuningas oli

Olavi Virta.

Saudaden vyöhyke omalaatuisine luonnonilmiöineen on Harrisonin versio

Arkadi ja

Boris Strugatskin

Stalker-klassikosta. Samalla alue toimii vertauskuvana sekä sydäntäsärkevälle kaipuulle että vääränlaiselle eskapismille.

Onni ei löydy todellisuuspaosta vaan elämän kokonaisvaltaisesta haltuunotosta. Tarkoituksettomuuden kierteestä voi päästä irti vain omilla valinnoillaan. Kadotettu ei tarkoita lopullisesti menetettyä.

Harrison kirjoittaa makoisasti kulkevaa tekstiä, josta huokuu ihmeen tuntu. Hänen lauseissaan vieraus ja tuttuus ovat kiihottavassa ristiriidassa, mikä nostaa niin henkilöt, paikalliskuvauksen kuin tunnelmankin siivilleen. Osa nyansseista tosin hukkuu

Hannu Tervaharjun suomennoksessa, joka ei ole täysin Harrisonin ilmaisun tasolla.

Nova Swing on palkitun kirjailijan varmaotteinen sukellus neonhehkuisten unelmien ja arjen realiteettien leikkauskohtiin. Humaani romaani maailmasta, jossa ihmiset kuvittelevat löytävänsä eheyden geenikirurgin vastaanotolta.

Toni Jerrman

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi