Hyvää seuraa maailmanloppuun

Syyskuun alussa Sveitsissä käynnistettiin suuri LHC-hiukkaskiihdytin. Jotkut uskoivat, että hiukkasten törmäillessä syntyisi mustia aukkoja, jotka alkaisivat imeä maailmankaikkeutta sisäänsä.

Moni ehkä lukittautui kellariin kumisaappaat jalassa ja sika-nautasäilykkeitä säkissä.

Armeliaat kiitohiukkaset olisivat samalla hoidelleet ihmiskunnan hikipyykin, finanssikriisin ja ilmastonmuutoksen.

Mitään ei tapahtunut. Jos maailma loppui, kukaan ei huomannut sitä. Kiihdytinkin posahti ja koe jouduttiin lykkäämään.

Uusintaa odotellessa pitää varmaan lukea kirjoja.

Hyvää seuraa maailmanloppukellariin on Johanna Sinisalon novellikokoelma Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita. Novelleja voi luonnehtia tieteis- tai fantasiakertomuksiksi, mutta niissä ei ole avaruusolioita eikä menninkäisiä. Ne ovat ennemminkin selityksiä sille, miksi sukkien parit voivat kadota pesun aikana.

Aukko toisenlaiseen todellisuuteen saattaa olla missä vain: ihmisen sisällä, pullasorsan katkenneessa kaulassa, historian poimuissa tai sitten jossain tulevaisuudessa.

Sinisalon ihmiset ovat usein ympäristönsä tai jonkin suuremman voiman orjia, heikkoja ja epäluotettavia. Osa novelleista on dystopioita, joissa ahneus, sotahulluus, ympäristön riisto tai seksistisyys on riistäytynyt käsistä.

Ihmispetojen vastavoima nousee luonnosta ja muinaisista myyteistä, esimerkiksi Lapin mytologiasta.

Ihminen on lopulta se sukka, joka voi kadota häntä suurempaan mustaan aukkoon pesukoneen perällä. Tulkittavaksi jää se, synnyttääkö aukon jokin mystinen alkuvoima vai onko se teknologisen tai yhteiskunnallisen kehityksen luonteva loppupiste.

Pesukoneessa on paras pitää kumisaappaat jalassa.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi