Idän karhu mörisee vetävässä dekkarissa

Jim Thompsonin romaanissa ei pelätä lausua Venäjää ääneen.

Venäjä on useille länsieurooppalaisille sama pelottava maa kuin kommunistinen Neuvostoliitto oli. Tällä pelaa myös 11 vuotta Suomessa asunut Jim Thompson, jonka Jumalan nimeen -teokseen luoma Venäjä on vainoharhainen ja alemmuudentuntoinen, mutta voimakas häirikkö.

Thompsonin kirjoja on julkaistu Suomen lisäksi muun muassa Saksassa, Ranskassa, Espanjassa ja Brasiliassa ja Yhdysvalloissa. Kustantaja Johnny Kniga odottaa hänestä suurmenestyjää. Tällä hetkellä odotukset kohdistuvat erityisesti Suomen Lappiin sijoittuvaan Lumienkelit-dekkariin (2009). Jumalan nimeen on kuin suoraan kansainvälisille markkinoille kirjoitettu jännitysromaani. Tarina on maailmanlaajuinen ja päähenkilö katsoo tapahtumia amerikkalaisesta näkövinkkelistä.

Maailmanpolitiikan myllerryksessä sotaan joutuvan Suomen vaikeudet kuittautuvat muutamalla rivillä. Armeija sentään taistelee Kymenlaaksossa.

Päähenkilö Timothy "Lurija" Mason johtaa Yhdysvaltain hallituksen suojeluksessa toimivaa tietokonealan ajatushautomoa. Hän saa tehtäväkseen löytää vanhan vihollisensa, maailman vaarallisimpana pidetyn hakkerin Chris Steinin, joka uhkaa sysätä USA:n rahamarkkinat kaaokseen. Samaan aikaan Venäjän talous syöksyy kurimukseen, kun sen pankkijärjestelmään iskee tietokonevirus.

Steinia jäljittäessään Mason joutuu vastakkain entisen KGB-upseerin ja sittemmin Venäjän pankkimaailman huipulle nousseen Vladimir "Vlad" Tsernjajevin kanssa. Vlad on Stalinin salaista poliisia johtaneen Lavrenti Berijan pojanpojanpoika. Vladin vaimo puolestaan on hallitsijasuku Romanovien jälkeläinen.

Tsernjajevin tavoite on saattaa Venäjä poikkeustilaan ja ottaa valta. Tiellä seisoo esteenä Mason. Vaikka Mason onkin tietokonemies, ei hän jää aseettomaksi. Venäjän maaperällä tapahtuva yhteenotto on verinen.

Nettisivuillaan kirjailija kuvailee työtään käsityöläisammatiksi. Aines pysyykin hyvin koossa.

Pieniä kummallisuuksia mukaan mahtuu. Hakkeri Stein uhkaa aiheuttaa tietokonemaailmaan pahemman kaaoksen, kuin mitä olivat tietokoneongelmat 2000-luvun vaihteessa. Vuosituhannen vaihteessa ei tapahtunut tiettävästi yhtään vakavaa millenium bugin aiheuttamaa ongelmaa. Uhan suuruus jää näin hahmottumatta.

On hassu kirjoittaa, että kirja on suomennettu vetävästi, koska Jim Thompson mieltyy suomalaiseksi kirjailijaksi. Tarja Lipposen käännös soljuu. Väistämättä tulee miettineeksi, mitä alkuperäisessä tekstissä on lukenut. Onko "pulunnussija" alun perin "motherfucker." Maamiina-käsitteen taustalla lienee englannin "land mine." Tarkempi termi todennäköisesti olisi ollut jalkaväkimiina tai panssarimiina.

Ja onpa USA:ssa kirjan mukaan kovasti nykyistä ulkoministeriä Hillary Clintonia muistuttava pääministerikin, vaikka pääministerin tehtävää ei hallinnossa reaalimaailmassa olekaan olemassa. Jumalan nimeen on tehokas jännäri. Sen polttoaineita ovat nopea rytmi ja erilaisen uskomusaineksen sujuva liittäminen tarinaan. Vauhti riittää, ja nopea rytmi hakkaa tarinaa eteenpäin. Teoksella on hyvät mahdollisuudet kiinnostaa lukijoita Suomen ulkopuolellakin.

Jim Thompson

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi