Ihmiselle ei riitä mikään

kirjat. Ahneus on luonteenomaista ihmisille. Eläimet saalistavat ja surmaavat toisiaan vain syödäkseen ja lisääntyäkseen. Ihmiselle taas ei riitä mikään. Mitä enemmän ihminen saa, sitä enemmän hän vaatii.

Näin luonnehtii eläimen ja ihmisen välistä eroa eläintutkija Erkki Pulliainen. Ahneus on riivannut ihmiskuntaa aina. Mutta nyt ahneus on teknologian avulla ajamassa koko maapalloa perikadon partaalle. Siksi se pitäisi saada kuriin.

Ahneus on kuitenkin vain kasvanut. Ennen työelämän hyveenä pidettiin laadukkaiden hyödykkeiden ja palvelujen luomista. Nyt on tärkeintä menestyä hinnalla millä hyvänsä - ahneudesta on tullut yritysmaailman korkein hyve ja toiminnan perusmoottori.

Pulliainen kartoittaa nykyistä ahneutta veronkierrosta ja optioista työntekijöiden irtisanomisiin ja luonnonvarojen ehtymiseen.

Hän analysoi näitä ilmiöitä liiankin perusteellisesti ja yksityiskohtaisesti, sillä suurin osa kirjasta on teknistä analyysiä, ja ahneuden eettinen tarkastelu jää vähäiseksi.

Tarvittaisiin maailmankuvallista murrosta. Viitteitä tästä kirjasta löytyykin. Pulliainen toteaa, että länsimaiselle tieteelle luonto on kuollut kone. Siksi sitä voidaan surutta alistaa ja hyödyntää.

Pulliainen esittelee ekoteologian näkemyksen luonnosta. Ekoteologialle luonto on Jumalan läpäisemä elävä organismi, jossa kaikki on yhteydessä kaikkeen. Kosmisen yhteenkuuluvuuden tiedostava ihminen kunnioittaa luontoa ja tyytyy kohtuuteen.

Taloudellisen ja poliittisen globalisaation pitäisi perustua tällaiseen eettiseen maailmanlaajuisuuteen.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi