Ihmiset suviyössä

Lietzénin Elegia on unenomainen kamarinäytelmä

Nainen, mies, kesäyö, penkki. Mika Lietzénin Elegia on äärimmilleen pelkistetty, sarjakuvaruutuihin pakattu kamarinäytelmä. Mies ja nainen käyvät läpi elämäänsä ja suhdettaan huvimajassa. Eri aikatasot, todellisuus ja kuvitelmat sekoittuvat kokonaisuudeksi, jossa lukijalla on paljon valtaa päättää, mikä on tapahtunutta ja mikä ei.

Nainen pohtii miehensä toista naista - joka joko on olemassa tai ei ole - ja miehen kuolemaa, joka joko tapahtui tai oli kuvitelma. Mies kutsuu naista juhliin, jotka joko ovat tai eivät ole. Monologit keriytyvät rauhallisesti auki kuuden ruudun sivuihin jaetussa puheessa. Kerronta vaatii tarkkaavaisuutta, mutta Lietzén on ripotellut teokseensa runsaasti ymmärryksen avaimia. Kirjan alaotsikko uninäytelmä viittaa August Strindbergiin, joka muistuttaa Uninäytelmässään, että kaikkea voi tapahtua, kaikki on mahdollista ja todennäköistä. Aikaa ja paikkaa ei ole, ihmiset jakautuvat ja kahdentuvat mutta kaikkien yllä on yksi tietoisuus, unennäkijän.

Kirjan Edith Södergranilta lainatussa motossa Lietzén laskee unen logiikan elämän tasolle, osoittaa tien jolla päästä eteenpäin. Aale Tynnin käännöksenä: Älä mene uniasi liian liki: ne ovat savua ja voivat hälvetä - ne ovat vaarallisia ja voivat pysyä.

Elämä voittaa unet, Lietzén tuntuu sanovan. Mutta ah kuinka ihanan upottavia ne unet ovat.

Turkulaisen Lietzénin (s. 1974) piirros keskittyy aivan oleellisimpaan, tarinan hahmoihin ja heidän väläyksenomaisiin mielikuviinsa. Näytelmän tavoin henkilöiden eleet ja liikkeet kertovat enemmän kuin ilmeet. Tummalla taustalla valkoisina loistaviin käsiin tiivistyy paljon, samoin naisen huivin kohentamiseen tai miehen solmion pyörittelyyn.

Tasaisen kuvavirran leikkavat kuvasitaatit Peder Severin Krøyeriltä ja Edward Munchilta. Ne yhdessä kirjan jugend-henkisen kannen kanssa vahvistavat liittymäkohtia Strindbergin aikakauteen.

Mika Lietzén on lahjakas tekijä, joka edellisessä albumissaan Tarinoita lännestä (2007) osoitti kykynsä ihmiskuvaukseen. Elegia jatkaa samalla linjalla yhä pelkistetymmin ja lukijoita kosiskelematta. Kirja ilmestyy keväällä myös Ranskassa. Teoksen lopussa on teksti suomeksi ja englanniksi, valmiina näyttämölle.

Elegia on unelmien, pettymysten, aikeiden, epäilysten, pelkojen ja keskinäisen riippuvuuden vuoropuhelu. Sitä kutsutaan elämäksi.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi