Ihmisistä ihmisille

sarjakuva. Tiitu Takalon Jää-albumin 13 lyhyen tarinan tunnot ovat ikiaikaisia: lapsen kipeä suhde isään, miehen ja naisen erot, kahden tosiaan rakastavan ihmisen kokemukset. Niistä on tehty monta kertomusta ja tehdään vielä monta. Jää puolustaa kunnialla paikkaansa siinä suuressa joukossa. Se on itsensä näköinen paketti siivuja todellisesta elämästä. Tarinat ovat sisällöltään ja muodoltaan harkittuja sekä puhuttelevia.

Takalo (s. 1976) ei piilota omia näkemyksiään, hän kommentoi terävästi seksististä mainontaa ja naisten kohtaamaa töykeyttä. Samalla hänellä on kypsyyttä ymmärtää elämän moninaisuutta.

Tietoisuuden omasta arvostaan ja ajatuksistaan ei tarvitse merkitä toisten vihaamista tai aggressiivista uhoa. Nämä tarinat koskettavat monenlaista lukijaa.

Takalo piirtää ilmaisevaa ja inhimillistä viivaa, ja taito näkyy albumin visuaalisissa kokeiluissa.

Hän osaa ajatella, kertoa tarinan, virittää tunnelman ja piirtää. Komea yhdistelmä, joka vie Takaloa lujaa vauhtia suomalaisen sarjakuvan kärkijoukkoon.

Albumin hienoimpia sarjoja on Prinsessa, naisen puheenvuoro siitä mitä hän mieheltä odottaa. Sen opetuksen kun muistaisi: unelmien prinssin löytää hyväksymällä toisen. Tai prinsessan.

Takalon sanoma on yksinkertainen. Ole oma itsesi. Jonakin toisena eläminen ei kuitenkaan onnistu, saati että siinä olisi mitään mieltä.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi