Ilmapallo ei toimi

Markus Jääskeläisen teos ei hahmotu kokoelmana.

Australiassa asuvan Markus Jääskeläisen (s. 1969) seitsemännessä runokokoelmassa Ilmapallo runoilija pohtii, mihin saakka on tultu ja mihin nyt mennään. Kaikenlaisia muistoja on jo ehtinyt kertyä tyyliin "Tel Avivissa, kauan sitten". Kissan kanssa -osasto on omistettu Jorelle im memoriam, sillä runoilijan muusan tassuista on jäänyt "jälki tekstin pinnalle". Oikukas ja arvaamaton hengenheimolainen on nyt poissa. Runoilija nukahtaa "valkoisen paperin pinnalle", potee siis kirjoittamisen vaikeutta.

Jääskeläinen ei tyydy muistelemaan vain menneitä vaan runoissa tähytään eteenpäin: "Olen saapunut perille, jatkan matkaa."

Ehkä "tämä matka" jatkuu irti päässeen ilmapallon tavoin kevyesti ja vailla päämäärää.

Jääskeläisen runoissa häivähtää 50-luvun modernismin muistumia. Puut ovat tärkeitä, yksinäisen ystäviä. Valo on erilaista eri vuodenaikoina. Ollaan kotona ja kaukana kotoa. Runot rakentuvat tunnelmista ja sattumuksista. Pieneen mahdutetaan paljon.

Tunnelmasta toimikoon esimerkkinä vaikka tämä syksyinen kaupunkikuva: "Puut tuulessa / kokonainen kaupunki / yhtä keltaista / lehteä". Ikkunat ovat auki -runossa kerrotaan sairaanhoitajan ja potilaan kohtaamisesta. Nainen tuulettaa huonetta, ja ikkunasta tulvii valoa. Sairas huomaa "muhkeiden hameiden verhoaman takapuolen" ja miettii: "kuinka kauan olenkaan nukkunut / kuinka lähellä kuolemaa".

Rakkausruno on ehkä kaikkein vaikein runouden laji. Tässä Jääskeläisen tämänkertainen yritys rakkausrunoksi: "Ole sinä / minulle / linnun laulu // Siipien kahahdus pensaassa / varpusen silmät".

Ilmapallo ei ole houkuttelevin mahdollinen runokokoelman nimi. Tulee mieleen purkkapallo tai saippuakupla. Ja kuplan sisällähän ei ole kuin ilmaa, siis tyhjää.

Toinen kokoelman huono enne on se, että Ilmapallo on verhottu kustantajan sarja-asuun. Siis rivirunoutta. Vain Heli Laaksosen kaltaiset myyntimenestykset taitavat saada näköisensä ulkoasun.

Mitä tästä kaikesta sitten jää käteen? Jääskeläisen yksittäiset uudet runot ovat kiinnostavia, mutta tässä kohtaa Jääskeläisen runoutta tai runoutta ylipäätään kokonaisuus, Ilmapallo-kokoelma, on hahmoton. Kokoelmalta edellytetään muuta kuin kokoelmaa runoja, ellei sitten runojakin aleta myydä netissä yksitellen kuten lauluja.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi