Julkaistu: 25.11.2010 lehdessä osastolla Kulttuuri
Kishwar Desai
kirjat. Tyttövauva ei ole toivottu lapsi Intiassa. Moni tyttö hukkuu maitoon tai nukahtaa ikiuneen oopiumin yliannostuksesta. Riisin akanan tunkeminen vauvan kurkkuun tukkii henkitorven. Luut voivat löytyä vaikka perheen puutarhasta.
Tyttöjen surmaaminen vinouttaa väestörakennetta. Intiassa on 35 miljoonaa miestä, joilta puuttuu vaimo.
Intialainen toimittaja Kishwar Desai käyttää esikoisromaaninsa Pimeyden lapset pohjana Intian synkkiä tilastoja ja tietojaan huonosti kohdelluista naisista. Pimeyden lapsiin Kishwar Desai siirsi tarinan tytöstä, jota ei pitänyt olla olemassa. Äiti oli yrittänyt tappaa tytön, mutta sinnikäs vauva ei suostunut kuolemaan.
Naiskuvauksen ympärille Desai punoo trillerin. Varakkaan perheen neljätoistavuotiasta tytärtä epäillään perheensä murhaamisesta. Kolmetoista perheenjäsentä kuolee myrkkyyn, mutta Durga säästyy. Hänen niskoilleen sysätään raskauttavia todisteita.
Durga saa tukipilarin naispuolisesta sosiaalityöntekijästä, joka uskoo tytön syyttömyyteen ja alkaa kaivella perheen taustoja. Hän pääsee perheen synkkien salaisuuksien ja Durgan mielisairaalaan ja eristykseen suljetun sisaren jäljille.
Kerronnassa näkyy toimittajan ääni, joka paljastaa epäkohtia ja intialaisten naisten karmeita kohtaloita.
Kirjan ansiot ovat sosiaalisessa raportoinnissa.
Dekkarina ja esikoiskirjana romaani on keskinkertainen.
Salapoliisiksi ryhtyvä sosiaalityöntekijän miespuolisia vastineita on dekkarikirjallisuus pullollaan. Keski-ikäinen nainen naukkailee viskiä, etsii rinnalleen miestä ja potee yksinäisyyttä. Kovin uskottavaa etsivää Desai ei pysty hänestä luomaan.
Kishwar Desai: Pimeyden lapset, suom. Terhi Kuusisto. Like, 237 s,
30 e.
Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi