Italian-matka oli Armfeltin retki Euroopan sivistykseen

Pohjolan Alkibiades matkalla Italiassa

Sven Delblanc (1931-1992) kirjoitti pitkien sarjojensa ohessa ja välissä pieniä, syviä kirjoja, joissa hän pohdiskeli syviä asioita julman kepeissä kuvioissa. Näitä niteitä ovat muun muassa Speranza , Jerusalems natt ja tämä Kastrater vuodelta 1975, jossa hän liikkuu Firenzessä Kustaa III:n ja tämän suosikin Gustaf Mauritz Armfeldtin seurassa joulukuussa 1783.

Delblancin Armfeldt on vähän naurettava tyyppi, pöhkökin. Vanhat suvut katsovat häntä nurjasti, hän on baron d'hier , nousukas, plebeiji, voilta haiseva kameli! Yöllisten pitojen ja keskustelujen aikana Skotlannin kruununtavoittelijan Charles Edward Stuartin luona hän todistaa alituiseen hereillä olevan mieskuntonsa jokseenkin kömpelösti, mutta tehokkaasti.

Trilogiassa on keskeisesti kyse intellektuellien suhteesta valtaan yleensä ja sen osissa politiikasta, taiteesta ja uskonnosta. Kastrater -romaanissa puhutaan taiteesta ja vallasta ja taiteen mahdollisuuksista vaikuttaa ihmisiin. Aiheesta keskustelevat kastraattilaulajat, vanha ja pettynyt, illuusioton Farinelli (1705-1782) ja nuori ja toiveikas, taiteen valon nähnyt Luigi Marchesi (1755-1829).

Kynää kuljettaa kirjassa kuitenkin radikaalipessimisti Delblanc ja lohduttomuuden trilogia hahmottuu. Kirja on myös kirjoitusajankohtansa, syksyn 1974, aikalaisromaani. Delblanc halusi kirjoittaa provokaation, koska hänen mittansa oli täyttynyt FNL-merkeistä ja Maon rintakuvista.

Ruotsalaiset matkalaiset ovat Kastrater -romaanissa pastissin vaatimaa tarpeellista väkeä. Delblanc tunsi 1700-lukunsa, sen politiikan ja kirjallisuuden. Kastraattien eurooppalainen aineisto oli vienyt hänet hyvin lähelle Dominique Fernandezin romaania Porporino ou les mystères de Naples , niin kuin hän jälkilauseessaan huomauttaa. Molemmat ovat ilmeisesti käyttäneet lähteinään samoja 1700-luvun muistelmia, ajan kulttuuri- ja musiikkihistorian ja kastraattilaulun perusteoksia.

Armfeltin

aika

Oikeat historioitsijat eivät oikein pidä Delblancin Armfeltista, oikea Gustaf Mauritz Armfelt kuvataan siinä heidän mielestään vähän liian ilkamoivasti. Stig Ramel pitää Armfeltin elämäkerrassaan Kastrater -romaania enimmäkseen burleskina, hullunkurisena kirjana eikä se hänen mielestään välitä historiallista, vaan mahdollisesti "jonkun poeettisen" totuuden.

Armfeltin Italian matkapäiväkirja vuosilta 1783-1784 ilmestyi viime vuonna samoihin aikoihin Stig Ramelin elämäkerran ja Historisk Tidskrift för Finland -aikakauskirjan Armfelt-numeron kanssa. Matkapäiväkirja ja aikakauskirja liittyvät yhteen laajaan, kesken jääneeseen hankkeeseen.

Helsinkiin suunniteltiin pitkään suurta Armeltia ja hänen aikakauttaan ja aikakauden Eurooppaa esittelevää näyttelyä, vähän Tukholman tämänpäiväisten suurnäyttelyitten tapaan. Näyttelyä varten tehtiin rutkasti valmistelevaa suunnittelutyötä ja on vain hyvä, että edes nämä tekstit ovat päässeet julkisuuteen.

Matkapäiväkirja on toimitettu Helsingissä, koska Armfeltin muistiinpanolippuja ja -lappuja säilytetään Kansallisarkistossa Helsingissä.

Armfelt ei kirjoittanut päiväkirjaa julkaisemista varten. Merkinnät on tarkoitettu omaan käyttöön ja "niistä puuttuu kaikki keimailu ja taiteen, kirjallisuuden tai historian tuntemus, jotka paistavat monista saman ajan matkapäiväkirjoista", Rainer Knapas kirjoittaa. Rainer Knapas vastaa kirjan toimittamisesta, selventävistä huomautuksista ja sanaluettelosta. Catarina Welin, Anne Desler ja Henrika Tandefelt ovat auttaneet kukin sarallaan.

Armfelt oli päässyt Kustaa III:n suosioon kesällä 1780 Spassa, esittelyn teki skoonelainen vapaaherra Malte Ramel. Kolme vuotta myöhemmin hän on jo 26-vuotias everstiluutnantti ja kuninkaansa suojatti.

Italiaan lähdettiin suurella seurueella syyskuun lopulla 1783 ja matkattiin muun muassa Warnemündeen, Müncheniin, Veronaan, Bolognaan, Roomaan, Napoliin, Venetsiaan, Versaillesiin ja Pariisin.

Armfelt palasi Ruotsiin elokuun alussa 1784.

Italian matkalla Armfelt ei vielä ollut Kustaa III:n poliittinen neuvonantaja, vaikkakin oli ennen matkaa käynyt kuninkaan kanssa Suomessa ja Haminassa tapaamassa Venäjän Katariinaa. Haminan neuvottelujen katsotaan jouduttaneen Italiaan ja Ranskaan lähtöä, matkalla oli ulkopoliittiset tavoitteensa.

Ulkopolitiikkaa oli Charles Edward Stuartin, Albanin kreivin tapaaminenkin, hänen kauttaan piti saada lujempi ote Liivinmaasta.

Ruotsin oli saatava mannermaalta liittolaisia ja vahvistettava asemaansa ja talouttaan Venäjää vastaan. Tässä lopulta onnistuttiinkin. Vallankumousta edeltänyt, talousvaikeuksista kärsivä Ranska myönsi mittavan avustuksen, joka, kuten Ramel kirjoittaa, mahdollisti Ruotsin laivaston rakentamisen ja varustamisen. Tämä puolestaan johti sotaan ja sitä kautta Kustaa III:n sisäpoliittisiin vaikeuksiin ja tuhoon.

Matka oli kuitenkin paljon muutakin kuin politiikkaa. Armfelt kirjaa uutterasti päivien matkantekoa ja tapahtumia, sen ajan hovielämään päiväkirja on oiva ikkuna.

Niin "Hagan kreivinä" kuin Kustaa III matkustikin, karavaani oli kuninkaallinen. Kuninkaan nimimerkki tunnistettiin usein ja ajoittain hän luopui sen käytöstä.

Oppia,

sivistystä

Armfeltille matka oli ennen kaikkea opintomatka, hänen sivistyksensä ja tapansa olivat vielä tuolloin kenties Delblancin kuvaamalla tasolla. Armfelt oli jo ennen matkaa järjestänyt hovissa "spektaakkeleita", Italiassa teatterissa käytiin liki päivittäin ja Marchesinkin laulua ihailtiin moneen otteeseen.

Teatteriharrastus johti kahta vuotta myöhemmin, 1786, nimitykseen Kuninkaallisen teatterin johtajaksi ja Ruotsin akatemian jäsenyyteen. Armfelt on kautta aikojen ainoa akatemian jäsen, joka on nimitetty kahdesti.

Kustaa III:n kerrotaan saaneen ajatuksen akatemian perustamisesta juuri tällä matkalla. Ruotsiin kulkeutui aivan konkreettisiakin matkamuistoja taideteoksina ja kirjoina. Taideaarteista sukeutui sitten Tukholman kansallismuseo ja arkkitehtuurikin jätti jälkensä matkalaisiin ja heidän rakennuksiinsa.

Armfelt oli kautta Euroopan tunnettu menestyksestään naismaailmassa. Päiväkirjassa ei kuitenkaan ole Leporellon luetteloita valloituksista eikä Casanovan tarinoita, kuten Rainer Knapas huomauttaa esipuheessaan. Armfelt tapasi matkalla lukuisia daameja ja viihtyi heidän seurassaan.

Hän kohtasi Pariisissa erään näyttelijättären, mademoiselle Éclairin, jonka seurassa hän oli viihtynyt edellisellä Pariisin matkallaan kolme vuotta aikaisemmin.

Samalla hän tutustui nyt ensi kertaa poikaansa Mauriceen, joka myöhemmin varttui Ruotsissa ja sai vanhempiensa nimistä johdetun aatelisnimen Clairfelt.

Napolissa Armfelt seurusteli syvällisesti paikallisen kuningasperheen kanssa, tapaamisesta oli hyötyä kymmenen vuotta myöhemmin, kun Armfelt joutui maanpakoon. Päiväkirjassaan Armfelt toteaa Venetsiassa toukokuussa 1784: "kuulin uutisen, jonka mukaan Napolin Kuningatar oli kiistatta raskaana".

Armfelt ei ole matkapäiväkirjassaan kovinkaan syvämietteinen, hänen merkintänsä ovat impressioita ja muistiinpanoja, myös kuninkaan kulloisenkin temperamentin ilmapuntari. Armfelt ei ole, eikä hänen tarkoituksensakaan ole olla, mikään Carl August Ehrensvärd ( Resa till Italien , 1786), jonka Italian matka 1780-1782 inspiroi uusklassisismiin ja myöhempään ruotsalaiseen kirjallisuuteen vaikuttaneeseen, hyvin omaperäiseen ja aforistiseen kirjoitukseen.

Stig Ramelin Armfeltin elämäkerta, Armfeltin matkapäiväkirja ja Historisk Tidskrift för Finland 3/1997 kertovat kaikki omalla tavallaan Gustaf Mauritz Armfeltista (1757-1814), jota HTF:n toimittaja Max Engman kuvaa mm. näin:

"On vaikeata kuvitella parempaa [myrskyisän murrosvaiheen] tuntosarvea kuin 'Pohjolan Alkibiades', joka oli levoton ja valpas, suorapuheinen ja sattuvasanainen, uuttera kirjoittaja ja puuhamies, josta tuli samalla matkojensa ja kontaktiensa, elämänsä kautta Suomen ja mannermaan kulttuurivälittäjä."

TIMO HÄMÄLÄINEN

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi