Jäähyväiset psykokulttuurille

Poleemisuus ja analyyttisyys kamppailevat psykokulttuurin kritiikissä

Tiedetoimittaja Marko Hamilon toimittama Älkää säätäkö päätänne suomalaisen psykokulttuurin kritiikistä ei ole ensimmäinen lajissaan. Uutta on pyrkimys yhdistää useiden kirjoittajien näkökulmia vahvaksi psykokulttuurin kritiikiksi.

Yksi teoksen kirjoittajista, Janne Kivivuori, kirjoitti viime vuosikymmenellä useammankin teoksen aiheesta. Kivivuoren artikkelit ovat kirjan seestyneintä ja analyyttisinta antia - ilmeisesti koska hän on joutunut arvioimaan ajatuksiaan useammankin kerran.

Kivivuoren vaatimus psykokulttuurin tutkimuksesta, joka olisi vapaata eri terapiasuuntien vaikutuksesta, on perusteltu ja saa vahvistusta kirjan muistakin artikkelista.

Kirjan pääväite on arvostella yhteiskunnan ylipsykologisoitumista. Keskeinen rakennusaines ylipsykologisoitumisessa on Sigmund Freudin psykoanalyyttinen teoria. Sen ongelmana on epätieteellisyys, sillä teoriaan kohdistettu kritiikki voidaan aina kiistää toteamalla se torjunnaksi.

Psykoanalyysin kritiikki yhdistääkin suoraan tai vähintään epäsuorasti teoksen kirjoittajia.

Monia psykoanalyysin väittämiä on osoitettu vääräksi myöhemmillä tutkimuksilla. Teorian asema on silti ollut vahva muun muassa Suomessa, ja sillä on ollut vaikutusta myös historian ja yhteiskuntatieteiden tutkimukseen.

Psykokulttuurin kriitikoiden mielestä nykyajan ongelma ei ole psykologia tieteenä, jos sen tulokset ovat tieteellisesti oikeiksi todistettuja, vaan psykologisen tiedon tuottaminen ja soveltaminen epätieteellisesti.

Kirjan artikkelit ovat epätasaisia, ja osassa artikkeleista poleemisuus ja analyyttisyys kamppailevat.

Esimerkiksi kriisipsykologien järjestämän terapian tuloksellisuutta pitää voida käsitellä kriittisestikin, kuten Pasi Jaakkonen artikkelissaan arvioikin. Mutta onko kovinkaan suuri ongelma, jos kriisipsykologit yrittävät suojella onnettomuuden uhreja toimittajilta?

Toisaalta kirjasta löytyy myös yllättäviä tietoja. On erikoista, että poliisi sai vasta kesällä 2006 yksilöidyt ohjeet siitä, miten haastatteluja tehdään, kun epäillään lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä.

Psykokulttuurin kriitikot jättävät yllättävän kevyelle käsittelylle sen, mistä kasvanut psykoterapian tarve yhteiskunnassamme kertoo.

On vaikea uskoa ilmiön johtuvan vain psykoterapian markkinoinnista tai yhteiskunnan ylipsykologisoitumisesta. Taustalla on suurempi yhteiskunnan muutos, jonka myötä vain omin avuin tai läheistensä tuella yhä harvempi uskoo psyykensä kestävän.

Kirjoittaja on sosiaalipsykologi ja toiminut vihreiden kansanedustajana 1991-2007.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi