Jeesuksesta puhutaan

Juha-Pekka Koskisen Viisi todistajaa on täysiverinen moderni Jeesus-romaani. Markku Envallin luokituksessa sitä pidettäisiin Jeesus-aiheisena probleemaromaanina: Jeesusta ja hänen toimintaansa tulkitaan evankeliumeista poiketen. Tässä sarjassa teos on mukavan omaääninen.

Viidessä osassa näkemyksensä nasaretilaisesta kertovat opetuslapsi Juudas, roomalainen sotilas Pertinax, Jeesuksen veli Jaakob, Magdalan Maria ja opetuslapsi Didymus. Osiot keskustelevat keskenään, ja arvoituksellisen lopun ymmärtäminen edellyttää huolellista lukemista.

Juudas-jakso on laajin. Siinä psykologisoidaan pettäjäksi leimattua opetuslasta. Kertomateknisesti heikoin on Jaakobin osuus, jossa kokeillaan harvoin onnistuvaa sinä-kerrontaa. Jakso herkuttelee pyhän perheen ristiriidoilla.

Romaanin Jeesus saarnaa ja tekee ihmeitä. Muutoin hän on vankkarakenteinen, rauhaa rakentava hölmö, joka ehdoin tahdoin kävelee miinoihin. Jeesus hihittelee ja julistaa "ihmisten valtakuntaa".

Koskinen ei rakenna Jeesukselle naissuhteita. Juudaksella ja Magdalan Marialla on kuitenkin yhteinen poika.

Koskinen kirjoittaa maltillisemmin kuin esikoisteoksessaan Ristin ja raudan tie (2004). Replikointi on yhä elävää ja hauskaa: "Ennen profeetat tulivat taivaasta. Onko tämä pajavasaran varresta?"

Kustantajan toivoisi karsivan kirjailijan maneereja. Maria-jaksossa johtolauseiden verbit tökkivät pahasti, ja Juudas-jaksossa silmien kiiluminen on ylenpalttista.

Kirjoittaja on Suomen kirjallisuuden dosentti ja opetuksen kehittämispäällikkö.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi