Joka lauseessa on lintu

Äyräpäänjärvi Karjalankannaksella on pohjoisen Euroopan hienoimpia lintuvesiä

'Kurkija lentää ronkuen pohjoseen", kirjoitti lintumaalari Lennart Segerstråle havaintovihkoonsa Karjalankannaksen Äyräpäänjärvellä toukokuussa 1932.

Pikamerkinnät ovat hauskoja: hän näki "10:niä töyhtöhyyppejä" sekä titi-äänisen linnun kahdesti, "tyllikurmi lensi piuku", ja hän piirsi "pastillikuvan piikkisorsan", kaiketi jouhisorsasta.

Mieluimmin Segerstråle maalasi isoja lintuja. Tunnetut Äyräpään joutsenet (1930) ovat kuin kuulasta valoa, ja maisema avautuu koko biotooppina esiin. Juuri siinä hän erosi asetelmia maalaavista von Wrightin veljeksistä. Sibeliuksen musiikissa hän kuuli paljon joutsenten ääniä ja lähetti tälle 50-vuotislahjaksi taulun Joutsenet sumussa, Äyräpäänjärven innoituksena.

Joutsenet oli tuolloin metsästetty jo vähiin, ja Segerstråle lumoutui pienistäkin parvista.

Nyt joutsenten päämuutto on Äyräpään suurimpia elämyksiä, kuten ornitologi Paavo Rantanen kertoo teoksessa Kotka ja tuhat joutsenta, ja niiden kevätlaulu kantaa kaikkiin järvikyliin yötä päivää.

Siihen sekoittuu valtavien hanhiparvien porina, kaulushaikaroiden kumeat puhallukset, luhtakanojen röhkinä ja luhtahuittien piiskansivallukset. Taivaalla liehuvat allien ja mustalintujen pitkät nauhat matkalla Suomenlahdelta Laatokalle ja Venäjän tundralle.

Silloin joka lauseessa on lintu, ja Äyräpäänjärvi on ornitologin taivas.

Vuoksen lasku pudotti 1857 Äyräpäänjärven pintaa pari kolme metriä, ja siitä tuli Pohjois-Euroopan parhaita lintujärviä, jossa on vettä ja lietteikköä 7000 hehtaaria.

Suomen järveä uhkasi jatkokuivatus ja mittava metsästys, jota harjoitti maan yläluokka marsalkka Mannerheimin ja presidentti Svinhufvudin johdolla. Einari Merikallio kartoitti lajit ja lukumäärät kirjassaan Äyräpäänjärvi - Suomen linturikkain järvi (1929), joka muutti asenteita samaan tapaan kuin Yrjö Kokon Laulujoutsen 1950-luvulla.

Talvisota keskeytti Suomen ensimmäisen ympäristökonfliktin, ja omistajan vaihdos pelasti lintujärven, josta tuli sotilasaluetta. Neuvostoliiton Migit, sotilasleirit ja panssarit vartioivat lintujen rauhaa puolen vuosisadan ajan, kuten kirjan toimittajat toteavat.

Millaiseksi järvi on muuttunut? Onko kehitys poikennut Suomen lintujärvistä?

Pääministeri Kalevi Sorsa souteli Äyräpäänjärvellä 1990 ja avasi sen taas retkeilijöille. Ensimmäisenä ehti rantametsien äärelle suomalainen monitoimikone, ja pian järvi julistettiin suojelualueeksi, jolla liikkuminen on pesimisaikaan kielletty.

Mutta hanhien kevätmetsästys on sallittu, perinteen vuoksi.

Kuusaanhovin kartano rantamäellä on Äyräpään Monrepos, jonka rakensi kollegineuvos Aleksander Masalin 1837. Tytär Aleksandra ylisti muistelmissaan puiston varjoisia kujanteita ja "meripihkaisia niittyjä".

Sieltä löytyy pähkinäpensaslehto ja vanhoja tammia, jalavia, saarnia ja poppeleita, joissa laulavat värikkäät tiklit ja kuhankeittäjät. Kukkivaan tuomeen pyrähtää pyylevän eksoottinen nokkavarpunen.

Puiston kuoroon kuuluvat myös kultarinnat, peukaloiset, satakielet, sirittäjät, mustapääkertut, viitakerttuset. Ja karjalanpeipot (Fringilla coelebs f. karelica) hyrähtelevät karheaa sadelauluaan.

Satakielet laulavat ylimaallisesti kaikkialla ja "koristavat valkokukkaiset tuomikot akustisilla jalokivillään", kuten tutkija Jorma Sorjonen kuvailee.

Kartano sopisi hänestä hyvin Äyräpään luonnonsuojelualueen opastuskeskukseksi, jollei se olisi pahoin ränsistynyt. Pihalla oli Aleksandran patsas, mutta se varastettiin viime kesänä.

Aleksandran sukunimi on Kollontai, ja hänet muistetaan Leninin läheisenä työtoverina. Leninin patsas on yhä jäljellä, kumollaan kuusamapensaikossa.

"Pikkulokit kiikittävät ja kiikittävät etempänä", merkitsi Lennart Segerstråle vihkoonsa 1932.

Niiden kanta on kasvanut ailahdellen kuten mustatiiran, kosteikon tumman keijun, jonka pesinnän Merikallio totesi ensimmäisenä 1926.

Naurulokkien pauhuun sekoittui ennen niittomiesten liipan kalke, mutta nyt molemmat ovat vaienneet.

Rantametsät ovat olleet 60 vuotta koskemattomina ja muodostavat poikkeuksellisen upean ja harvinaisen aarnion. Rantavyöhykkeellä pesii 50 lintulajia kuten turturikyyhky, viiriäinen, pyrstötiainen, kirjokerttu, pikkusieppo. Ja viirusirkku laulaa mesiangervossa.

Kiljukotkan leijamainen hahmo saa tuhatpäisen taviparven hyppäämään lentoon.

Lajirunsaus on hämmentävä, epätodellinen, toteaa tutkija Vesa Ruusila. Eino Leinon idyllinen Nocturnekin saa uutta tulkintaa, kun kesäyössä narisee jopa 50 ruislintua, rääkkää.

Kurkija lentää ronkuen pohjoseen, tyllikurmi lensi piuku"

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi