Juhlakirja tempaa mukaansa

Unto Hämäläisen toimittajakokemus korvaa uusien viranomaislähteiden puutteen Euroklubin historiikissa.

Kirjailija Lasse Lehtisen johtama Euroklubi viettää tänään lauantaina 20-vuotisjuhliaan. Juhlan kunniaksi Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen toimittaja Unto Hämäläinen on kirjoittanut kirjan, joka yhtäältä on klubin historiikki ja toisaalta katsaus koko siihen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen muutokseen, jonka Suomi on läpikäynyt kylmän sodan päättymisestä lähtien.

Euroklubin osalta kysymys on mikrohistoriasta: erään eliittikansalaisjärjestön toiminnasta ja vaikutuksesta kylmän sodan jälkeisessä Suomessa. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan muutoksen kuvaus on jatkoa Hämäläisen yksitoista vuotta sitten kirjoittamalle Lännettymisen lyhyelle historialle: Hämäläisen sanoin kirjaa voi pitää "Lännettymisen pitkänä historiana".

Suomen liittyminen Euroopan unioniin ja integraatiopolitiikan muovautuminen sen jälkeen tulevat olemaan poliittisen historian tutkijoiden keskeisiä kysymyksiä vielä vuosikymmenien kuluttua.

Hämäläisellä ei ole ollut käytössä mitään uutta viranomaisaineistoa, mutta kokeneen toimittajan ammattitaidolla uutisista, kolumneista, haastatteluista, puheista, tutkimuskirjallisuudesta, poliittisista muistelmista ja omakohtaisista kokemuksista koostettu kronologisesti etenevä tarina on mukaansa tempaava.

Aikalaiskeskustelu kannattaa palauttaa mieliin, sillä poliittisen historian muisti on usein lyhyt ja nykypäivän näkökulmasta eilistä mytologisoiva. Suomen EU-tie ei ole ollut niin suoraviivainen kuin kuvitellaan.

Suureen kysymykseen siitä, miksi Suomi liittyi Euroopan unionin jäseneksi, Hämäläinen antaa kaksi vastausta. Alussa hän korostaa turvallisuuspoliittisten tekijöiden ensisijaisuutta presidentti Mauno Koiviston muistelmiin tukeutuen.

Kirjan lopussa Hämäläinen siteeraa Uutispäivä Demarin toimittajaa Matti Linnanahdetta, jonka mukaan ratkaisevin tunne syksyllä 1994 taisi olla suomalaisten yhteenkuuluvaisuuden tunne läntisten demokratioiden kanssa.

Nämä kaksi selitystä Hämäläinen sitoo yhteen toteamalla, että jos idässä on rauhallista, lännen kaipuu voi uinua mutta jos idässä on rauhatonta, kaipuu länteen aktivoituu.

Jos Hämäläisen kirja olisi akateeminen tutkimus, Euroklubin merkitystä voisi luonnehtia diskursiivisten rakenteiden murtajana. Tämä rooli korostui etenkin Euroklubin toiminnan alkuaikoina, jolloin keskusteluilmapiiri oli Suomessa ummehtunut.

Muun muassa Risto E.J. Penttilä aiheutti suuren kohun helmikuussa 1990 ehdottamalla, tuolloin Itävallan ulkopoliittisen instituutin tutkijana, klubin tilaisuudessa YYA-sopimuksen modernisoimista niin, että siinä tunnustettaisiin Suomen puolueettomuus.

Kun Suomen EU-jäsenyys toteutui ja poliittinen keskustelu vapautui, Euroklubin luonne muuttui. Siitä tuli ennemminkin hallituksen EU-politiikan "apulainen ja reservi".

Alkuvuosina pahasti velkaantumaankin päässeen yhdistyksen toiminta on jatkunut elinvoimaisena. Politiikan ja yhteiskuntaelämän huippunimet käyvät klubissa puhumassa, yritysvierailuja ja ulkomaanmatkoja järjestetään. Ilman Lehtistä näin ei ehkä olisi ollut.

Kirjaa ryydittävät Euroklubin toimintakalenterin ja muun materiaalin otteet, Terhon pilapiirrokset ja lehtileikkeet. Paketti on onnistunut.

Kirjoittaja on Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professori.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi