Jumalan kanssa saa väitellä

Ville Rannan tulkinta Raamatun alkukertomuksesta antaa ymmärrystä.

Paratiisisarja on Ville Rannan seitsemäs sarjakuvateos.

Tällä kertaa Ranta on tarttunut yhteen maailmankirjallisuuden tunnetuimmista helmistä, Raamatun alkulehdillä vastaan tulevaan paratiisikertomukseen, jota vuosituhansia myöhemmin askeettiset kirkkoisät rupesivat nimittämään syntiinlankeemuskertomukseksi.

Yhdessä muiden myyttisten "alkukertomusten" kanssa se kuuluu siihen ajattomaan ja aina puhuttelevaan kokoelmaan 1. Moos. 1 - 11, millä on pyritty valottamaan ihmisenä olemisen peruskysymyksiä luomakunnan aamuhämäristä lähtien.

Paratiisikertomuksen sanoittajaa kutsutaan Jahvistiksi.

Elämänläheiselle tyylilleen uskollisena hän saattaa lukijan kasvokkain elämän koko kirjon kanssa. Kyseessä ei tietenkään ole silminnäkijäkuvaus, ei edes "taaksepäin katsova profetia", vaan myyttisen kertomuksen muotoon puettu selitys itse elämästä, sen raadollisesta arkipäivästä ja siihen liittyvistä valintatilanteista.

Juuri niissä ihminen on alkuajoista lähtien joutunut ristiriitatilanteisiin, kasvuprosessiin ja ihmisen keskeneräisyyden tunnustamiseen.

Juuri elämän arjessa joudumme kasvokkain niin hyvän kuin pahan, elämän ja kuoleman, työn ja rakkauden, ihmisen kutsumuksen, sukupuolisuuden samoin kuin myös itsenäistymiseen (adam = ego!) aina liittyvien kasvukipujen kanssa.

Oman lisänsä tuovat pahuuteen, syyllisyyteen ja häpeään liittyvät kysymykset, joiden edessä ihminen saa keskustella, väitellä ja jopa tinkiä Jumalan kanssa.

Ranta näyttää hyvin hahmottaneen nämä ihmisyyden monitahoiset ulottuvuudet (varsinkin seksuaalisuuteen liittyvät), joita hän sitten valottaa realistisella taiteilijan vapaudella.

Mielenkiinto tälle elämän alueelle on perusteltua, sillä hyvän ja pahan tiedon puusta maistamisella on - ei niinkään tiedollinen vaan ennen kaikkea - seksuaalisuuteen liittyvä kytköksensä. "Oppia tuntemaan hyvä ja paha" merkitsee Vanhan testamentin maailmassa sukukypsyyden saavuttamista!

Alkukertomusten muuttaminen sarjakuvan kielelle on vaativa tehtävä.

Onneksi Rannalla on joko tietoa tai intuitiota monista asioista, jotka eivät oitis avaudu tekstiä lukemalla. Yksi tällainen koskee näkemystä Jumalasta, josta mielestäni olisi parempi jättää kuvitus kokonaan tekemättä. Pohjana toimivat Raamatun tekstin syvätasot.

Se muinainen myyttitarina, jota Jahvisti työsti paratiisikertomuksessaan, kertoi jostain mustasukkaisesta tiedon ja elämän salaisuuksien vartijajumalasta.

Se ei kuitenkaan riittänyt Jahvistille, joka osasi hyödyntää aihepiiriään kertoakseen toisenlaisesta Jumalasta: Luojasta, elämän antajasta, ihmisen puhekumppanista, joka rakkaudessaan ja huolenpidossaan kutsuu ihmisen mukaan tahtonsa tunnistamiseen, valtansa käyttöön, luottamukseen ja vapauteen.

Ranta kiinnittää huomiota siihen, että naista on syyllistetty ja sen myötä alistettu alkuajoista lähtien.

On hyvä muistaa, että sillä, kuka toimi aktiivisemmin ja rikkoi ensin, ei paratiisikertomuksessa ole merkitystä, eikä sillä tulisi syyllistää ketään.

Jahvisti kun haluaa muistuttaa vain siitä, miten ihminen voi joutua harhateille yllytettynä ja viekoiteltuna, vaikkapa viisauden ja kauneuden ihailussaan. Tai hyvin opetettuna, käskettynä ja laiskuuttaan, kuten Adam!

Ville Rannan teos on kaunis katsella ja se antaa ymmärrystä.

Sen suuri ansio on siinä, että se herättää halun tarttua Pibliaan ja lukea Raamatun alkulehdet huolella läpi.

Tuolloin omissa aivoissa kehittyvät mieli- ja sarjakuvat ovat erilaisia, mutta ajavat tehokkaasti samaan suuntaan kuin Rannan kuvituskin: miettimään elämää, kuolemaa ja ihmisen perimmäisiä kysymyksiä. Onneksi olkoon!

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi