Juudaksen tie petturista sankariksi Kohuttu evankeliumi antaa tietoa tappiolle jääneestä kristinuskon muodosta

kirjat

J

uudaksen evankeliumi tuli viime keväänä julkisuuteen markkinoinnin kannalta sopivasti pääsiäisen alla. Teksti nousi nopeasti otsikoihin myös Suomessa.

Sen julkaissut tiedelehti

National Geographic antoi ymmärtää, että Jeesuksen viimeisten päivien tapahtumat jouduttaisiin arvioimaan uudelleen. Tämänsuuntaisia lausuntoja antoivat vastoin parempaa tietoaan myös jotkut julkaisukomiteaan kuuluneet tutkijat.

Juudaksen evankeliumi ei ole tärkeä löytö siksi, että se loisi uutta valoa Jeesuksen elämään. Se on tärkeä siksi, että se antaa uutta tietoa historiassa tappiolle jääneestä "gnostilaisesta" kristinuskosta.

Juudas on tekstissä perinteisestä kuvasta poiketen Jeesuksen tähtioppilas, joka saa salaista yksityisopetusta ja ymmärtää Jeesuksen sanoman paremmin kuin muut. Luovuttaessaan opettajansa vihollisille Juudas uhraa Jeesuksen mukaan "ihmisen, joka pitää minua sisällään".

Kuolema merkitsee tässä Jeesukselle hänen henkisen minänsä vapautumista ihmisruumiin kahleista. Tällainen vapautuminen oli jokaisen gnostilaiskristityn päämäärä. Juudaksen teko vaikuttaa siis Jeesuksen toiveen mukaiselta.

Juudaksen evankeliumi on gnostilaiskristillinen dokumentti toisen vuosisadan lopulta. Noihin aikoihin "harhaoppeja" vastaan kirjoittanut kirkkoisä

Irenaeus mainitsee tämännimisen kirjoituksen, joka oli joidenkin gnostikkojen käytössä. Nyt päivänvaloon tullut teksti saattaa olla versio samaisesta kirjoituksesta.

Sen keskeisintä sisältöä on Jeesuksen opetus henkimaailman ja näkyvän maailman synnystä gnostilaisen luomismyytin mukaisesti. Kristinuskon valtauoman jumalakuvaan ja sakramentteihin kirjoitus suhtautuu purevan kriittisesti. Nimenomaan Juudaksen valintaa mallioppilaan rooliin voi pitää osana ohjelmallista protestia perinteisiä käsityksiä vastaan.

Juudaksen evankeliumi on nyt hämmästyttävän ripeästi julkaistu suomeksi. Asialla ovat olleet pätevät gnostilaisuuden tuntijat dosentti

Antti Marjanen ja professori

Ismo Dunderberg. He ovat aiemmin toimittaneet kommentoidun käännösvalikoiman ns. Nag Hammadin teksteistä, jotka niinikään ovat gnostilaisten kristittyjen tuotoksia (

Nag Hammadin kätketty viisaus).

Marjanen ja Dunderberg ovat kääntäneet

Juudaksen evankeliumin suoraan koptinkielisestä tekstistä. Käännös on taitavaa kellosepäntyötä. Lukuisat alaviitteet selvittävät, missä tulkinta on epävarma joko tekstin repaleisuuden tai kieliasun moniselitteisyyden takia.

Käännös kommentteineen vie vain runsaat viisitoista sivua, joten kirja sisältää paljon muutakin.

Juudaksen evankeliumin värikkäät vaiheet hämäräperäisten kaupittelijoiden käsissä kuvataan eloisasti. Juudaksen kolmekymmentä hopearahaa kalpenevat toden totta niiden summien rinnalla, joita

Juudaksen evankeliumista on pyydetty - tai joita se julkaisijalleen tuottaa.

Markkina-arvon maksimoimiseksi julkaisutyöryhmän jäsenet joutuivat allekirjoittamaan sopimuksen, etteivät he puhu tekstin sisällöstä sanaakaan ennen sen julkistamista. Salamyhkäisyys selittyy aivan arkisesti ahneudesta; ideologiset salaliittoteoriat ovat tarpeettomia.

Kirja sisältää myös katsauksen varhaisimpaan Juudas-perinteeseen. Matteus kertoo Juudaksen hirttäytyneen, mutta

Apostolien teot viittaa tapaturmaiseen kuolemaan. Vähän myöhemmin tiedettiin kertoa, että Juudas turposi valtavasti, kunnes hänen vatsansa halkesi ja haisevat sisälmykset levisivät tielle.

Petturin rangaistus kasvaa traditiossa, kunnes

Dante sijoittaa hänet helvetin kaameimpaan osastoon, missä Lucifer itse ahmii häntä pää edellä kitaansa.

Historiallisesti Juudaksen motiivi pysyy arvoituksena. Yleisin tulkinta lienee se, johon suomentajatkin kallistuvat: Juudas halusi painostaa Jeesuksen vihdoinkin ryhtymään sellaiseen toimintaan, joka johtaisi odotetun Jumalan valtakunnan saapumiseen. Silti tämäkin on pelkkä arvaus.

Paradoksaalista on, että samalla kun kristityt kauhistelevat Juudaksen tekoa yhä enemmän, Jeesuksen kuolema ymmärretään välttämättömäksi osaksi Jumalan suunnitelmaa, jonka toteuttamiseen Juudastakin on tarvittu.

Kaunokirjallisuudessa onkin yleistynyt tulkinta, jonka mukaan Jeesus ja Juudas toimivat yhteistyössä.

Juudaksen evankeliumi ottaa jo askeleen tähän suuntaan.

Marjanen ja Dunderberg esittävät myös hyvän yleiskuvan

Juudaksen evankeliumin pääajatuksista, erityisesti Juudaksen ja muiden oppilaiden suhteesta sekä Jeesus-kuvasta.

Juudaksen evankeliumin asema varhaiskristillisyydessä selvitetään myös: kirjoitus osoittautuu ns. setiläisen gnostilaisuuden edustajaksi (tässä haarassa Adamin kolmannella pojalla Setillä oli tärkeä asema).

Viimeinen luku esittää muodikkaan entä jos -kysymyksen: olisiko kristinusko kehittynyt toiseen suuntaan, jos gnostilaiset kristityt olisivat päässeet voitolle 300-luvun välienselvittelyissä?

Ainakaan Juudaksesta ei olisi tullut syntipukkia, ja pääsiäistä juhlittaisiin eri syystä kuin nyt.

Löytöretket, joiden yhtenä kannustimena oli oman uskonnon levittäminen, olisivat voineet jäädä tekemättä, jolloin maailmamme ei ehkä olisi samalla tavalla globalisoitunut kuin nyt. Mutta homoseksuaalit joutuisivat edelleen taistelemaan asemastaan, sillä

Juudaksen evankeliumissakin homoseksualismia pidetään turmeluksen merkkinä.

Ja koska

Juudaksen evankeliumin Jeesus avoimesti nauraa juutalaisuuden pyhille seremonioille, tämäkin kertomus olisi voinut ruokkia juutalaisvastaisuutta aivan siinä missä meidänkin tuntemamme kristillinen perinne.

Heikki Räisänen

Kirjoittaja on Uuden testamentin eksegetiikan emeritusprofessori.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi