Juutalainen hylättiin, syistä kiistellään yhä

Tapaus Schur vuodelta 1937 avaa perspektiiviä ajan ajatustapoihin.

Vuoden 2007 lopulla ilmestyi Historiallisessa aikakauskirjassa artikkeli, jossa tutkija Simo Muir esitti Israel-Jakob Schurin (1879-1949) väitöskirjan hylkäämisen prosessin 1930-luvulla. Juttu laajeni palstoilla ja ohjasi kohti oleellista kysymystä: Onko, ja missä määrin, juutalaisvastaisuus säteillyt 1930-40-luvun suomalaiseen tiede-elämään?

Kertaamatta Schurin jutun vaiheita sen enempää 1930- kuin 2000-luvullakaan voi huomata, että rintamajako kahden leirin välillä on lukkiutunut.

On legalistinen porukka, jonka mukaan Schurin väitöskirjaa ei Helsingin yliopistossa hylätty antisemitistisistä vaikuttimista, ja vastarannalla huutavat ne tutkijat, jotka ovat löytäneet käsittelystä ja kulttuurisesta kontekstista kiistatonta juutalaisvastaisuutta. Hyljättiin outouden vuoksi -teos sisältää aineiston marraskuun 2008 seminaarista, jossa tapausta pöyhittiin varsin syvin tiede-, oppi- ja uskonnonhistoriallisin taustoin. Näistä syistä on ollut perusteltua julkaista alustukset ja kommentaarit yhtenä niteenä.

Se on hyödyksi Schurin yksittäistapaukseen perehtyneille sekä niille, joita puhuttelee (oletetun) kattavamman antisemitismin ilmentymät yliopistolla ja yhteiskunnassa. Kiinnostuksen ja tutkimisen arvoista kaikki tyynni, kantansa ratkaiskoon kukin itse.

Kirjaan olisi kuulunut myös se raportti, jonka Helsingin yliopiston asiantuntijat Olli Mäenpää, Olli Alho ja Fred Karlsson keväällä 2008 antoivat - ja jonka mukaan antisemitismiä ei voitu havaita. Raporttia kritisoitiin seminaarissa useasti, ja liitteenä se toimisi kätevänä vertailuaineistona.

Myös yleisempiin älyllisiin tarpeisiin Hyljättiin outouden vuoksi tarjoaa erinomaista perspektiiviä. Yhden riidan takana häämöttää humanistisen tutkimuksen suurempia kaaria, jotka eivät tänäänkään ole kadonneet näkyviltä.

Vaikka Helsingin yliopisto jo kerran pesi kätensä koko jutusta, on melko varmaa, että ilman jonkinlaista vastaantuloa vaatimus Schurin symbolisesta kunnianpalautuksesta nousee tuon tuosta esiin.

Yhtä ilmeistä on se, että ensimmäisen tasavaltamme muissakin syrjintäasioissa piilee yhä tutkimattoman harmaita siivuja.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi