Kaikki äitini hotellissa

Pirkko Lindberg kirjoitti elämää pursuavan tarinan nuoruutensa Vaasasta ja Suomen lähihistoriasta.

Pirkko Lindbergin muhkea teos on jo toinen viime aikoina lukemani hybridiromaani, jossa realistiseen kerrontaan lähihistoriasta yhdistellään nuortenkirjan, sadun ja fantasian aineksia. Toinen oli Carola Sandbackan Sodan jaloissa. Ne lukijat, joita se kosketti, pitävät varmasti myös Hotelli Kaipauksesta!

Minä pidin itse asiassa vielä enemmän - lähinnä siksi, että hybridin ainekset ovat toiset.

Nyt eivät mieleen nouse niinkään Topelius, Swan ja Hilja Valtonen kuin oman nuoruuteni hevostyttökirjat sekä siniselkäinen toivekirjasto, jossa vietettiin välillä lapsuutta oudossa ympäristössä, purjelaivasta teatteriin. Välillä viitataan myös nykykirjallisuuteen.

Lindberg vietti oman erikoisen lapsuutensa 1940- ja 50-luvuilla vaasalaisessa hotellissa, jonka hänen adoptioäitinsä omisti. Se on romaanin realistinen rautajalusta. Päälle Lindberg on rakentanut fantastisen, monikirjavan, 59 luvusta koostuvan kehikon, jossa kuvataan sotaorpo Katinka Komian tyttövuosia. Vähintään yhtä tärkeä henkilö on uuttera ja älykäs Czarda-äiti, jonka suvun ja elämän vaiheet käydään myös läpi - ja niiden mukana koko 1900-luvun alun Suomen historia.

Suvun suuren tarinan teemoja ovat paitsi säätykierto ja kansalaissota myös ihmisen ja maailmanhistorian epäsuhta ja rakkauden monimuotoisuus. Harmoniaa siinä on harvoin, pettymystä ja vääriä ajoituksia sitäkin enemmän.

Onneksi äidin ja tyttären suhde on lämmin ja todellisuudentajuinen. Ja sellaisiahan useimmat äiti-tytär-suhteet - kaunokirjallisuuden ulkopuolella! - useimmiten ovatkin.

Tavallaan on kuin Lindberg olisi vasta nyt kirjoittanut romaanin, jolla monet kirjailijat aloittavat, eli tarinan omasta kasvustaan. Monet esikoiset olisivatkin varmasti parempia, jos niitä edeltäisi viisi teosta. Hotelli Kaipaus on siis ainakin samat elämänvaiheet kutakuinkin jakavalle 50-60-vuotiaalle naislukijalle ihastuttavan tunnistettava kokemus. Lisäksi se on kielellisesti huima. Vaikka Lindberg on aina ollut rikas ja fabuloiva kertoja, nyt hän on vasta kukassaan.

Eikä käännöksen lukija jää jälkeen lainkaan; niin hienosti Saara Villa menee mukaan tarinaan, leikkii alkusoinnuilla, eloisilla verbeillä ja adjektiiveilla ja keksii ihmeellisille henkilönimille vielä ihmeellisempiä suomennoksia.

Syy siihen, ettei kirjaa näkynyt viime syksynä palkintoehdokkaana, on ilmeisesti sen laajuus, josta seuraa väistämättä tyhjäkäyntiä.

Koska luvut toimisivat usein novelleinakin, niiden välille ei aina synny sidettä ja intensiteetti kärsii. Haaliessaan kirjaan persoonallista väkeä, paikallishistoriaa ja anekdootteja Lindberg ei tosiaankaan ole raaskinut karsia tarpeeksi.

Nuorten naisten kirjallisuuteen Hotelli Kaipaus tuo kiinnostavan - ja perinnetietoisen - lisän myös kirjailijan alkuvaiheiden kuvauksena.

Runotyttö Emilian ja vaikkapa Irmelin Sandman Liliuksen lastenkirjasankareiden tapaan Katinka on uniennäkijä, jolle todellisuudessa on monta kerrosta limittäin.

Reaalimaailma on niistä vain yksi.

Lavantauti saa näkemään hotellin valtamerilaivana, itsensä voi kuvitella katuhuoran sadetakin sisään, ja äidin nuoruudenmuistoon voi puikahtaa helposti henkilöksi. Sen jälkeen tarvitaankin enää kynä tai musta Remington ja paljon paperia.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi