Kirjailijat puhuvat elävinä ja kuolleina

Pirkkalaiskirjailijat ry on ladannut kirjailijaesitelmien helmiä verkkoon
Yhdistys tarjoaa äänitearkistoaan kirjallisuudentutkijoiden käyttöön

 "Kun annatte nyt sortaa itseänne, niin pääsette aikanaan sortamaan toisia."

Teatteriohjaaja ja kirjailija Jouko Turkka kertoo oppineensa Tampereen perusmoraalin opiskellessaan kaupungin klassillisessa lyseossa, jossa "tieteellisin käsittein latinaksi opetettiin alistumista".

Pirkkalassa syntyneen Turkan näkemys ei edusta kaikkien kirjailijoiden mielipidettä.

"Tampereelle tulee jonkinlaisen ujouden vallassa sen takia että Tampere on aivan uudenlaisen suomalaisen kirjallisuuden kehto", sanoo runoilija Pentti Saarikoski.

Hän viittaa Väinö Linnaan, jonka "merkitys on yhtä suuri kuin Urho Kekkosen".

Turkka ja Saarikoski puhuivat Pirkkalaiskirjailijat ry:n kuukausikokouksessa 1978 ja 1983. Heidän äänensä kuuluvat nyt uudessa suomalaisen kirjallisuuden äänitearkistossa internetissä.

Pirkkalaiskirjailijat ry:n kotisivuilla esiintyvät elävät ja kuolleet kirjailijat, joiden äänet on poimittu yhdistyksen kokoelmasta. Kyseessä ei olekaan mikä tahansa lukupiiri.

"Onhan se komeaa kuulua Suomen ensimmäiseen maakunnalliseen kirjailijayhdistykseen", sanoo tamperelainen nykykirjailija Juha Siro 1943 perustetusta yhteisöstä.

Siron mukaan Pirkkalaiskirjailijoiden kuukausikokouksissa ovat usein istuneet samassa pöydässä elävät legendat ja nuoret kirjailijat. Yhdistyksen ovat aikanaan kokeneet omakseen muun muassa Väinö Linna, Lauri Viita, F.E. Sillanpää, Eeva-Liisa Manner ja Kalle Päätalo.

Elävistä legendoista Kirsi Kunnas ja Jaakko Syrjä ovat yhä aktiivisia osallistujia. Tammikuussa esitelmöi Claes Andersson, helmikuun lopussa kuultiin Panu Rajalaa.

"Kirjailijayhdistys on paikka, joka auttaa verkostoitumaan, kirjailijan työ kun on yksinäistä", Siro sanoo.

"Kuukausikokouksiin on pyritty saamaan puhujia kaikkialta Suomesta, ja rajojen ulkopuoleltakin."

Pirkkalaiskirjailijoiden kuukausikokousten kirjailijaesitelmiä alettiin nauhoittaa jo Ilpo Kaukovallan puheenjohtajakaudella 1957-1973. Kaukovalta äänitti omalla nauhurillaan myös haastatteluja yhdistyksen jäsenistä. Hänen perikuntansa luovutti nauhat yhdistykselle, joka on lahjoittanut ne Tampereen yliopistolle.

Suomalaisen kirjallisuuden seuran arkistoon päätyneitä äänityksiä on tutkija Suvi Ratisen mukaan 25 nauhaa.

"Kaukovalta ei todellakaan ollut käytännön mies", muistaa Tampereen yliopiston kirjallisuuden emeritusprofessori Yrjö Varpio.

"Nauhat menivät hänellä joskus kaulan ympäri, mutta silti äänitykset ovat kaikki kuunneltavissa."

Varpio on käyttänyt Pirkkalaiskirjailijoiden äänitteitä teoksessaan Väinö Linnan elämä. Hän uskoo, että arkiston aineistosta osa sopisi julkaistavaksi myös kirjamuodossa.

"Olen eri mieltä tutkimussuuntausten kanssa, joiden mukaan kirjailijan puheilla ei ole merkitystä hänen tuotantonsa kannalta. Pirkkalaiskirjailijoiden kuukausikokousten keskustelut antavat erittäin elävän kuvan esimerkiksi 1960-luvun kirjallisesta ilmapiiristä."

Internetin äänitearkiston nauhoitukset alkavat Jorma Kannilan puheenjohtajakaudelta 1970-luvun puolivälistä, jolloin yhdistys hankki oman nauhurin.

Pirkkalaiskirjailijat ry:n hallituksen nykyinen puheenjohtaja, kirjailija Katariina Romppainen arvelee, että äänitearkiston lyhyetkin puheenpätkät tarjoavat monipuolisen otoksen vuosikymmenten mittaan kerätystä aineistokokonaisuudesta.

"Internet on välineenä sellainen, ettei sinne kannata valtavan pitkiä juttuja laittaa", Romppainen sanoo.

"Ääneen pääsee nyt jokin kiinnostava huomio tai ajatus, pohdinta tai pätkä keskustelua, jolla voi olla peräti kirjallisuushistoriallista merkitystä."

Osa arkistonauhoista on niin huonokuntoisia, että niistä ei ole verkossa kuunneltavaksi.

"Esimerkiksi Juice Leskisen ja Väinö Linnan historiallinen kohtaaminen vuodelta 1984 oli tallentunut niin heikosti, ettei sitä voinut käyttää", Romppainen sanoo.

"Kotimainen kirjallisuudentutkimus voisi varmasti hyötyä materiaalistamme, mutta millä tavalla - se taitaa olla tutkijoiden kiinnostuksesta kiinni. Tarjoamme mieluusti arkistoamme heidän käyttöönsä."

Romppainen lupaa lisää kuultavaa myös internetiin, mikäli rahoitusta järjestyy.

Kirjailija Tuija Välipakka muistaa haaveilleensa Pirkkalaiskirjailijat ry:n jäsenyydestä opiskellessaan sanataidetta Viita-akatemiassa.

"Kun jäsenyyteni ensimmäisen runokokoelmani jälkeen vahvistui, olin siitä hyvin otettu", Välipakka sanoo. Hän istuu nykyään Juha Siron lailla yhdistyksen hallituksessa.

"Paikallinen yhdistys tarjoaa aloittelevalle kirjailijalle mahdollisuuden tutustua kollegoihin ja kerätä arvokkaita neuvoja esimerkiksi apurahojen kaltaisista käytännöistä."

Välipakan mukaan kysymys on myös kotiseudun kunnioittamisesta. Hänen viimeisimmässä romaanissaan Maailman vahvin tyttö kuljetaan Tampereella.

"Tampere on kotini, Pirkanmaa sieluni maisema", kirjailija sanoo.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi