Kirjallisuuskilpailusta sanottua

”Suomessa muun muassa Heidi Hautala on eräs tällainen Riku, peräksiantamaton tolppaankiipijä. Muistaako kukaan enää, miten jotkut pilkkasivat Hautalaa sopimattomasta puheesta eräässä kansanvallan juhlassa? Oletan, että aika moni muistaa. Mutta napina on loppunut. Tarvittiinko siihen todella sitä, että Anna Politkovskaja murhattiin? Näköjään.” Ote kirjallisuuspalkinnon voittaneen Armas Alvarin kiitospuheesta Sanomatalossa keskiviikkona illalla.

”Kiitän myös Helsingin Sanomia erityisesti siitä, että esikoiskirjapalkinnon palstamillimetrit ovat edellisvuotisista vähentyneet. Nyt on keskitytty enemmän esikoiskirjoihin joutavanpäiväisten kirjailijahaastattelujen sijaan. Voisi olettaa, että tämä muutos on mahdollistanut monien muiden kulttuuriaiheiden esiin nostamisen Helsingin Sanomien sivuilla. Villi veikkaukseni kuitenkin on, ettei näin ole käynyt. Tänäkin syksynä on painettu lehtiä, joiden kulttuurisivut ovat olleet luvattoman pienet. Kyllä ne ovat olleet laadukkaat – mutta aivan liian usein ohuet.” Ote Armas Alvarin kiitospuheesta.

”Helsingin Sanomat on aina nähnyt tulevaisuuteen.” Suomen Kuvalehden päätoimittaja Tapani Ruokanen Sanomatalossa kuultuaan, kuka voitti kirjailijapalkinnon.

”Olisi minullakin sille rahalle ollut käyttöä. Mutta ei se mitään, hyvä kirja voitti. Onnittelut. Luulisi, että rahalla on käyttöä hänellekin.” Esikoiskirjailija Helena Kallio. Hän oli yksi niistä kymmenestä kirjailijasta, joista voittaja lopulta valittiin.

”Haluaisin kirjoittaa sellaisen novellikokoelman, että Finlandia-palkinnon säännöt olisi pakko palauttaa ennalleen. Runot, aforismit, esseet ja novellit siis kisaan mukaan.” Kirjallisuuspalkinnon voittaja Armas Alvari kiitospuheessaan keskiviikkona Sanomatalossa.

”On tämä haikeaa, mutta tavallaan helpottavaa, koska menestymisen unohtaminen on edellytys täysipainoiselle työskentelylle tulevaisuudessa.” Helsingin Sanomien vuoden 2005 kirjallisuuspalkinnon voittanut Juhani Känkänen juhlavuotensa päättyessä.

”Ei me mitään hävitty. Meiltä oli kolme esikoista ehdolla.” Teoksen hallituksen puheenjohtaja Niklas Herlin kuullessaan, että voittaja on Tammen kirjailija.

”Suomalainen kulttuuriväki oli jo silloin eurooppalaista.” Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Janne Virkkunen avatessaan J.H. Erkosta (1849–1906) kertovan näyttelyn kirjallisuuspalkintotilaisuudessa. Kirjallisuuspalkinnon nimi oli vuosina 1964–1994 J.H. Erkon palkinto.

"Runoilija J. H. Erkko oli kirjallisuuskriitikko August Ahlqvistin lempilapsi, koska hän ei ollut saanut tartuntaa Aleksis Kiven realismista. Se ei estänyt J. H. Erkkoa ihailmasta Kiveä." Runoilija J. H. Erkosta Runoilijan sydän -kirjan kirjoittanut Panu Rajala Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkintojuhlassa.

"Musiikin arvostelu on paljon helpompaa kuin kirjallisuuden arvostelu. Kirjat ovat pitkiä ja niitä on raskasta lukea, kun taas musiikkia kuunnellessa voi nauttia samalla virvokkaita." Sanataiteen moniosaaja Jukka Virtanen kirjallisuuspalkintojuhlassa.

"Ne tuoksuvat oikeasti." Kirjallisuuspalkinnon voittaja Armas Alvari saatuaan päätoimittaja Janne Virkkuselta kimpun ruusuja.

"Siinä oli  kierrettä." Armas Alvarin kustantaja Hannu Harju Armaksen juhlapuheesta

"Harvinaisen raikas ja poleeminen". Kirjailija Johanna Sinisalo Armaksen puheesta.

"Vuoden odotetuimmat bileet." Kirjailija ja lääkäri Juhani Seppänen Helsingin Sanomain kirjallisuupalkintojuhlasta.

"Helsingin Sanomain palkinto oli vähän kuin apuraha, kun taas samana vuonna saamani Koskenkorvapalkinto oli juhlimista varten." Kirjailija Markus Nummi, joka voitti 30 000 markan suuruisen J. H. Erkon palkinnon vuonna 1994.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi