Kohti kansainvälisen jännärin tyyliä

T uomas Lius yrittää uida kansainvälisten toimintajännärien vesille, vähän samaan tyyliin kuin vaikkapa Tom Clancy. Lajityypin muokkaaminen Suomeen toimii tarinan tasolla, mutta kirjoittajana Lius on kuin teinipoju.

Päähenkilö on Julia Noussair, poliisi ja niin lähellä salaista agenttia kuin Suomessa pääsee. Äijäilevässä lajityypissä pisteitä tulee naissankarista. Apurikseen Noussair saa turhapuromaisen pikkurikollisen, josta leivotaan kasvukertomusta.

Pahikset ovat ekokatastrofin sekoittamia suomalaisia islamisteja ja norjalaisia uusnatsikommandoja. He jahtaavat natsien muinoin järveen hukkaamaa joukkotuhoasetta.

Juttu on punottu kohtuullisen uskottavasti ja varsinkin lopun taistelukohtaus kuin elokuvakäsikirjoitus, joskin tekstinä se kestää vauhdista huolimatta loputtomiin.

Toimintalajissa on välineurheilun piirteitä. Suomessa ei pääse kovin helposti rehvastelemaan suuren maailman malliin vakoilusatelliiteilla, mutta pienelektroniikka on viimeistä huutoa.

Ja toki Lius kertoo tarkkaan, millaisilla pyssyillä milloinkin ammuskellaan. Välillä homma lipsahtaa naurettavaksi, kun jonkun kädessä on P229ST ilman sen kummempaa kuvausta. Kuinka moni tietää, millainen ase se on?

Ikävämpää on, että miehekäs jännitys lipsuu Liuksen otteessa lähinnä poikamaiseksi uhoksi, vaikka väkivalta on jopa sadistista. Ja kun sankari Julia huolehtii kaapatusta lapsestaan, ote kirpoaa naistenlukemistotyyliseksi vetistelyksi. Haka on keitetty kovaksi kuin sähkökatkon kylmentämällä liedellä.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi