Koti Suomesta Pikku Xing on uraauurtava lastenkirja ulkomaalais- lapsen adoptiosta Suomeen

Sain käteeni ensimmäisen suomeksi kirjoitetun lastenkirjan, joka käsittelee ulkomaalaislapsen adoptiota Suomeen. Tällaiselle uraa- uurtavalle työlle haluan ensiksi nostaa hattua ja kiittää. Keskuudessamme on vähän yli 2000 ulkomailta adoptoitua lasta.

Pikku Xing kertoo kiinalaisesta, kadulta löydetystä tyttölapsesta Xingistä, joka lopulta adoptoidaan Suomeen.

Syytä siihen, miksi vauva on hylätty tai miksi suomalaispariskunta lapsen adoptoi, ei mainita. Kaikki tarinan ihmiset ovat ystävällisiä, ja suomalaisvanhemmista tulee heti "äiti" ja "isä".

Tarina on selkeä ja kuvien rikkaat yksityiskohdat, riemu ja välittömyys lisäävät lämpöä. Kuvien maailma on hyvä paikka olla. Vain taivas ei aukene, sillä läpi tarinan se on sekoittunut harmaaseen.

Xingin saapuessa Suomeen hän on alkuun väsynyt ja kiukutteleva.

On arvokasta, että alun hankaluudet kuvataan. Kuitenkaan ilmeinen syy, kommunikoinnin mahdottomuus, ei kirjassa selity. Se ettei ymmärrä kieltä, ettei tule itse ymmärretyksi eikä tajua kulttuurista yhtään mitään, synnyttää autistisen olon.

Tarinan edetessä Xing tapaa toisen Kiinasta adoptoidun lapsen, Tuulikin.

Nyt olisi hetki, jolloin voi puhua äidinkieltään ja tulla ymmärretyksi. Hetki jolloin tutut äänet yhdistyvät hajuihin ja nauruun.

Yllätys: ystävykset puhuvatkin keskenään vain yksinkertaista suomea. Miksi kaksi saman kohtalon ja alkuperän omaavaa ihmistä ei jaa maailmaa, jonka vain he tuntevat ja jota rakastavat? Mihin oma äidinkieli katoaa?

Kun Xing ystävystyy suomalaiseen Annaan, tämä kysyy häneltä: "Eihän sinun tarvitse lähteä takaisin Kiinaan?"

Xing vastaa: "Ei, minä olen nyt suomalainen."

Kirjoittaja tahtoo sanoa Xingin olevan kotona. Mutta pitääkö todella kieltää juurensa sopiakseen uuteen kotiin? Miksi yksi identiteetti sulkisi toisen pois?

Xing ajattelee matkustavansa vielä jonakin päivänä Kiinaan. Kiinalaisuus ei kuitenkaan ole enää osa hänen persoonaansa tai minuuttaan. Pian Xing osaa puhua ainoastaan suomea, mutta tarhassa, koulussa ja maitokaupassa hän tulee kuulemaan päivittäin saman kysymyksen: "Mistä olet kotoisin?"

Xing voisi sanoa olevansa suomalainen, mutta lisätä "Ja kiinalainen", ja tietää mitä se tarkoittaa.

Näistä huomioista huolimatta kirja on kaunis lisäys suomalaiseen kirjasatoon.

Umayya Abu-Hanna

Kirjoittaja on suomalaispalestiinalainen kirjailija, kolumnisti ja televisiojournalisti.

Miksi yksi identiteetti sulkisi toisen pois?

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi