Kotiruokaa koko maailmasta

Tessa Kirosin keittokirjoissa kohtaavat monikulttuurisen suvun reseptit ja omat lapsuudenmuistot

 Kaikki muistavat varhaisia hajuja ja makuja, aistimaailman peruskiviä. Niin myös ruokakirjailija Tessa Kiros.

"Kyproksenkreikkalainen isoäiti valmisti punaisia makeisia ja maustoi baklavan ruusun terälehdillä. Portin pielessä tuoksuivat jasmiinipensaat, pihapuissa sitruunat."

Toisista, suomalaisista isovanhemmistaan hän taas saa mieleensä graavin lohen, lihapullat ja puolukkahillon, kaneliset korvapuustit.

Kaksi vuotta sitten Kiros, 38, kokosi monikulttuurisen sukunsa ruokamuistot muhkeaksi kirjaksi Hillasoilta oliivilehtoihin, joka on nyt ilmestynyt myös suomeksi.

Liki 400-sivuinen kirja vie värikkäästi läpi tekijän elämänvaiheiden. Niistä käy hyvin ilmi, miten lähellä ruokaa ja sen valmistamista hän on elänyt lapsesta asti.

Tessan vanhempien Sirpan ja Georgen ruokaperinteet Valkeakoskelta ja Nikosiasta saavat lisäväriä Etelä-Afrikasta, jonne perhe lähti Britanniasta 1970-luvulla. "Isä oli safarilla ja innostui. Niinpä hän perusti äidin kanssa pikaruokaravintolan Johannesburgiin."

Isä asuu maassa vieläkin, ja myös Tessan veli on jäänyt sinne - tietysti ravintolaa pitämään. Äiti ja sisar ovat puolestaan muuttaneet Ateenaan - sisaren naitua ranskalaisen keittiömestarin.

Tessa itse lähti Etelä-Afrikasta ensin kibbutzille, sitten reppu selässä Australiasta Meksikoon. Lontoossa hän työskenteli ravintoloissa tarjoilijana ja pääsi sitten puhumalla keittiöihin. "Lopulta olin kokki, vaikkei minulla virallista alan koulutusta olekaan."

Samalla tavoin hän päätyi Italiaan: "Menin Toscanaan opiskelemaan italiaa ja sain alennusta opetuksesta työskentelemällä kielikoulun keittiössä. Sitten tapasin Giovannin - hänen isänsä oli ravintolakokki. Nyt asumme kahden tyttäremme kanssa kylässä Sienan lähellä."

Päiväkirja on seurannut Tessa Kirosia koko elämän. Jo varhain siihen alkoi kertyä nimenomaan reseptejä.

"Toscanassa ryhdyin järjestelemään ohjeitani ja huomasin, että niistä ja niihin liittyvistä tarinoista voisi tehdä kirjan. Näin syntyi teos Twelve, joka sai nimensä vuoden kuukausien mukaan ja käsittelee toscanalaista, sesonkeihin perustuvaa ruokaperinnettä."

Kirjan valokuvat ja värikäs ulkoasu syntyivät vanhojen ystävien yhteistyönä, ja Kiros alkoi lähetellä synopsista brittikustantajille. Neljäkymmentäviisi kieltävää vastausta saatuaan hän lainasi isältään rahaa ja kustansi kirjan itse.

"Frankfurtin kirjamessuilla tapasin viimein kustantajan, joka kiinnostui. Se hoiti Twelve-kirjasta uuden painoksen ja tarjosi sopimusta toisesta kirjasta. Niin syntyi Hillasoilta oliivilehtoihin."

Psykologiaa ja antropologiaa opiskellut Kiros ymmärtää, että hänen suhteensa ruokaan on omalaatuinen. "Katson sitä taustani takia monelta taholta, ja siitä on hyötyä kirjanteossa."

"Ravintolakokemukseni perusteella tiedän, että ihmisiä kiinnostavat yksinkertaiset ainekset ja hyvä perusruoka. Toisaalta lukijat pitävät tarinoista. Minun ohjeeni ovat oikeilta ihmiseltä peräisin, ja kerron myös heistä."

Viime aikoina Kiros on tarkkaillut lähipiiriään, eritoten tyttäriään Yasminea, 8, ja Cassiaa, 6. Uusi teos Apples for Jam on edellistäkin paksumpi kokoelma lapsuudenmuistoja, silmäyksiä pikkutyttöjen maailmaan ja reseptejä, jotka on suunniteltu lasten makuun sopiviksi.

Ruuat on jopa jaoteltu väreittäin: punaiset, vihreät, raidalliset ja niin edespäin.

"Olen huomannut, että lapset pitävät niistä enemmän kuin tylsän värisistä."

Kiros näkee muutenkin vaivaa sen eteen, että lapset nauttisivat aterioistaan. Siten ruokaan syntyy hyvä suhde jo varhain.

"Jotkut pitävät sileistä ruuista, toiset sietävät möykkyjäkin. Mausteiden käytössä kannattaa varoa vähän. Mutta tärkeintä on tarjota kaikenlaista, vaikka vain maisteltavaksi."

Tessa Kiros: Hillasoilta oliivilehtoihin (Falling Cloudberries). Suom. Eija Kämäräinen. WSOY. 399 s. 50 e.

 Apples for Jam. Murdoch Books. 431 s. 40,50 e.

Helsingin Sanomat | hs.ruoka@sanoma.fi