Krishna-uskovaisen syvä tilitys

Esikoiskirja. Uskontojen uhrien kertomuksista suurin osa tuntuu tulevan kristinuskon lahkoista. Joukossa on muutama islamin teloma, mutta Hare Krishna -liikkeeseen ei ole juuri kirjailijoita mahtunut.

Esikoiskirja. Uskontojen uhrien kertomuksista suurin osa tuntuu tulevan kristinuskon lahkoista. Joukossa on muutama islamin teloma, mutta Hare Krishna -liikkeeseen ei ole juuri kirjailijoita mahtunut. Seija Vilénin esikoisromaani Mangopuun alla on kustantajan ilmoituksen mukaan omaelämäkerrallinen kertomus seitsemästätoista vuodesta Hare Krishna -liikkeessä.

Tarinassa teini-ikäinen tyttö muuttaa maaseudulta Helsinkiin ja liittyy Krishna-liikkeeseen. Elämän täyttävät mantrat, kirjojen kaupustelu ja kiellot. Vessassa käyminenkin uusilla säännöillä on vaikea, jopa koominen toimenpide.

Vaikka tarina on uusi, se kuulostaa tutulta. Ensin on innostuksen valaistunut mustavalkoisuus, johon alkaa ajan myötä tulla arkipäivän harmaasävyjä. Yhteisön hyvät sanat eivät aina kohtaa käytännön tekojen kanssa.

Tie vie Intiaan, löytyy mies, ja asuinmaat vaihtuvat tiuhaan. Suhteen arki ei ole kaunista kerrottavaa. Päähenkilön mieleen hiipii epäilys touhun mielekkyydestä.

Vaikka tarina on mielenkiintoinen, se jää vaille laajempia merkityksiä. Vahvasti omaelämäkerrallinen teos voi yhtä hyvin tarkoittaa, että kirja on heikosti fiktiivinen.

Runollisuuteen ja monitasoisuuteen pyrkivän teoksen kieli on raskasta. Monessa kohtaa huomaa pohtivansa, ovatko monetkin lauseet peräisin suoraan päiväkirjoista. Ja vaikka näin ei olisikaan, fiktiivisenkin elämäkerran soisi vastaavan tärkeään kysymykseen: mitä olet oppinut?

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi