Kummastuttaa pientä kulkijaa

Helena Wariksen muinaismaassa matkustetaan kokko-linnulla

Mitähän tästä pitäisi tuumia:

"Hän oli varttunut naiseksi heinäntekoaikaan ja oli vihdoin kykeneväinen osallistumaan kylän nuorten marjamatkaan."

Hellanlettas vai voi hurja?

Hurjuutta Helena Waris (s. 1970) hakee pitkään työn alla olleeseen romaaniinsa ristisiittämällä Kalevalan, Aino Kallaksen Sudenmorsiamen ja Tolkienin Tarun sormusten herrasta, ainakin ne.

Esihistoriassa ollaan ja etsintämatkaa tiedon ja tulevaisuuden perässä tehdään niin oudoilla konnuilla kuin mielen sisälläkin, ja mytologiat vilistävät silmissä. Kyseessä on siis engelsmannin sanalla sanoen quest.

Lopuksi pitäisi syntyä uusi alku. Ei siis tarinalle vaan maailmalle.

Wariksen fantasian sisällä elää perinteinen perheromaani. Ihan suomalaisittain voi sanoa, että myös puolisoa, veljeä, siskoa, äitiä, isää ja kotia etsitään. Hänen kirjassaan maailma on vaaran paikka, jossa aina jostain syystä joutuu pois sieltä, mihin alkujaan kuuluu.

Ajalla ennen kristillisyyttä luonto eli jotensakin eri ulottuvuudessa kuin nyt on totuttu ajattelemaan. Varmasti animistina olisi jännempää, sillä silloin aistisi kaikilla olioilla myös sielun. Uniin piirretyssä polussa on Kiviukkoa, Järvenakkaa ja muuta jumalankuvatusta. Vaan vieläkö piisaa puhtia "vanhoissa mahdeissa", jotka ovat arvaamattomia, mutta silti ilmeisesti enimmäkseen hyvien puolella? Tätä kai on tarkoitus jännittää.

Hyvät erottaa kyllä pahoista, vaikka kelpo annos noitaa on pulmusissakin, kun portin tai juurakon ali kulkeminen saattaa muuttaa keskivertoviikingin sudeksi. Ilman omaa eläin-haltijaa on paha olla.

Niin siis: Helena Waris on unelmoinut vaihtoehtotodellisuuden, jossa ihmisellä saattaa olla useampia minuuksia ja olomuotoja.

Hän on suorittanut puutarhurin opintoja mutta varmasti myös vinon pinon pohjoisen muinaishistorian ja kansanuskomusten opuksia. Mitään teorian kuvitusta Uniin piirretty polku ei kumminkaan ole, vaan käsittääkseni ihan vain tekijänsä vaistonvarainen kudelma, hänen untaan.

Sen riittoisuutta sopii ihailla. Johan on lentoa. Ei näin suurisuuntaisia viritelmiä usein ilmesty pienessä maassa.

Temaattista rikkautta ei kuitenkaan oikein näy. Kenties Wariksen romaania voisi pitää vastavetona järkiintyneen ja arkistuneen ihmisen elämäntunteen ohenemiselle.

Myös juonenkuljetus ja henkilökuvaus tuottavat vaikeuksia. Suohuurua ja pirtinsavua riittää, ja sitten mennään kokko-linnulla paikasta toiseen. Matkustajat ovat henkareita erikoisille ominaisuuksille - mutta myös ihan tavallisille tunteille. Ilman muuta nuorta miestä ottaa pattiin, koska ennen naisen kellistämistä pitää kaataa hirvi. Vaikka ihan tolkun vaatimushan se on.

Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinto vuoden parhaalle suomenkieliselle esikoisteokselle jaetaan 18. marraskuuta. Korkeintaan kaksitoista ehdokasta nimetään lokakuun lopussa.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi