Kumous linturintamalla jatkuu

Ruotsalaisesta lintuoppaasta tuli isompi laitos, joka sopii kahvipöytä-käyttöön

  Pari vuotta sitten lintuopasrintamalla tapahtui vallankumous. Pitkään maasto-oppaiden raamattuna pidetty Jonssonin Euroopan linnut sai luovuttaa paikkansa useimpien lintuharrastajien vihreän retkitakin taskussa Svenssonin, Mullarneyn ja Zetterströmin Lintuoppaalle .

Tulokas päihitti edeltäjänsä ennen kaikkea loistavilla kuvatauluillaan. Sen lisäksi siihen toki oli puristettu myös uusin määritystieto.

Lintuoppaan tekeminen alkoi jo 1982 Ruotsissa eräässä määrityskokouksessa. Työn valmistumiseen kului aikaa kolme kertaa enemmän kuin oli suunniteltu, mutta sitä ei kyllä yhtään ihmetellyt, kun jämerän paketin vihdoin sai käsiinsä. Suuri lintukirja on sama kirja, se on vain painettu kaksi kertaa suurempaan kokoon.

Vaikka tätä sohvapöytäversiota ei etukäteen varsinaisesti ollut osannut kaivata, se tuntui järkevältä hankkeelta heti, kun sen sai omalle sohvapöydälle.

Yksi Lintuoppaan

erinomaisuus on se, että linnuista näytetään kiitettävän runsaasti eri pukuja, lentokuva ja vielä maastokuvakin. Mutta se tarkoittaa myös sitä, että yhdelle sivulle on mahdutettu valtava määrä tavaraa ja jotkut höyhenpukujen yksityiskohdat kärsivät siitä, että kuvataulut on jouduttu pienentämään alkuperäisistä ankaralla kädellä.

Mullarneyn ja Zetterströmin akvarellit ovat niin hyviä, että niitä oikein mielellään katselee isompina, jolloin yksityiskohdat pääsevät vielä paremmin esille. Suuressa lintukirjassa tilaa on siis enemmän ja aukeamat näyttävät levollisemmilta. Sitä paitsi suureen kovakantiseen kirjaan tulee helpommin tartuttua levollisesti ja nautiskeluaikeissa kuin pehmeäkantiseen maasto-oppaaseen. Suuri lintukirja esittelee kaikki Euroopan, Pohjois-Afrikan ja Välimeren linnut ja lajit, joita esiintyy suuressa osassa lähi-itää. 400 sivulta löytyy kaikkiaan 745 lajia. Tällä tiedolla pärjää laajemmalla alueella kuin useimmilla Euroopan lintuoppailla. Myös Kanarian saaret, Madeira ja Siinai ovat mukana.

Määritysohjeet on tehty

hyvin ja järkevästi. Kunkin linnun kohdalla kerrotaan ensimmäiseksi, mistä kannattaa aloittaa, ja tekstit on pidetty lyhyinä ja napakoina.

Erittäin hyödyllisiä ovat taulut, joissa esitetään lintuja maastossa: miten erikokoiselta ja eriväriseltä sama lintu näyttää, kun tausta ja valaistus muuttuvat.

Tai näytetään esimerkiksi, kuinka ällistyttävän vaikeaa on poimia avosetti lokkien keskeltä ja kuinka helppoa on olla huomaamatta sepelhanhiparvessa lentävää punakaulahanhea.

Jokaisesta lajiryhmästä kerrotaan aluksi yleisiä ohjeita ja vinkkejä ryhmän määrittämiseen tyyliin: Kahlaajat ovat suuri ryhmä veden lähistöllä eläviä pitkäjalkaisia lintuja .

Ongelmallisimpiin ryhmiin, kuten petoihin, kahlaajiin ja lokkeihin paneutumista helpotetaan pitkällä johdannolla, jossa käydään perusteellisesti läpi näihin lajeihin liittyviä pulmia: [kahlaajien] Siipisulkasato viittaa syksyllä vanhaan yksilöön. Sulkimisaukko näkyy parhaiten lennossa, joten tarkasta huolellisesti lentävän linnun molemmat siivet .

Tietoa siis löytyy. Kun tähän kirjaan perehtyy hyvin ja huolellisesti, on jo melkoisesti edellytyksiä kehittyä oikeaksi määrittäjänäädäksi.

Jouni K. Kemppainen

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi