Kun raha osti Suomen

Janne Kuusi kirjoitti Suomen synkästä tulevaisuudesta.

Elokuvaohjaajana ja käsikirjoittajana tunnetun Janne Kuusen esikoisromaani Vapaus on tuhti paketti. Se on siinä mielessä täysiverinen romaani, että sitä ei ole vain huitaistu puolihuolimattomasti. Kuusi (1954) ei tavoittele taiteellista pikavoittoa.

Päällisin puolin pakka on kasassa: on värikäs henkilögalleria, vetävä juoni, ratkaisua hakeva ristiriita, pohdittu rakenne ja selkeästi jäsentyvä temaattinen polttopiste.

Epäselväksi ei liioin jää se, että Kuusi näkee Suomen nykykehityksessä vääristymiä, joiden mittasuhteita liioittelemalla hän haluaa piruilla voiton maksimoinnin synnyttämälle vauhtisokeudelle.

Hänen satiirisessa dystopiassaan Suomesta tulee lopulta yhden puolueen diktatuuri. Muutosta haluava kansa saa mitä on tilannut.

Jostakin syystä Vapaus ei vakuuta, vaikka romaani perustuu täysin pohdituille ja toimiville ratkaisuille. Se hajoaa osiinsa varsin nopeasti: lukeminen muuttuu väärällä tavalla työlääksi. Tarina laahaa.

Päähenkilö on trendikkään mainostoimiston menestyvä luova johtaja Antti Kataja, jonka vaimo on vaalien lähestyessä yhä suositummaksi muuttuvan liberaalipuolue Vapauden pr-päällikkö. Eletään sellaisessa maailmassa, jossa "Suurin osa muista puolueista oli lähentänyt ohjelmiaan Vapauden suuntaan tulevan vaalitappion pelossa".

Eräänlainen antiikin tragedioista tuttu hamartia kaataa Katajan, joka menettää kaiken ja joutuu vankilaan kuolemantuottamuksesta. Siinä vaiheessa nousukiito muuttuu varjoelämäksi sellissä.

Kumpikin aihio vie kirjailijan mukanaan. Ne venähtävät auttamatta liian pitkiksi.

Sosiaalisten pintaliitäjien ja nenänsä limakalvot tuhonneiden urajohtajien elämä on tullut jo kovin tutuksi Jay McInerneyn, Bret Easton Ellisin ja Tuomas Vimman romaaneista sekä sadoista tv-elokuvista ja sarjafilmeistä. En tajua, miksi sitä kuvataan samalla hartaudella kuin Margaret Mead tarkasteli länsimaalaisille silloin täysin tuntemattomia heimoriittejä Papua-Uudessa-Guineassa.

Ehkä Vapauden perusongelman voi tiivistää yhteen sanaan: runsaus. Kääntäen: on vaikea löytää kiinnekohtaa, kun kaikkea on liikaa.

Romaani on toki kuin sika - se on kaikkiruokainen, kuten kirjailija Matti Pulkkinen muistutti takavuosina. Vapaus kuitenkin osoittaa, että sikakin voi saada ruoansulatusvaikeuksia, kun se työntää nokkansa aivan kaikkialle ja ahmii kaiken mikä vain syötäväksi kelpaa.

Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinto vuoden parhaalle suomenkieliselle esikoisteokselle jaetaan 17. marraskuuta.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi