Kuningatar ryhtyy viisaaksi

Brittisatiirin instituutio Alan Bennett sai ensimmäisen suomennoksensa

Englannin kuningatar ja hänen koko hullunkurinen perheensä on sketsisarjojen vakiokalustoa. Hauskaa syntyy helposti, koska kohde tarjoaa runsaat ainekset.

Viihdekirjallisuudenkin puolella on annettu palaa. Sue Townsendin romaanissa Kenkää kuningattarelle Elisabetin näköishahmo jonottaa sossusta lantteja luusoppaan, kun tasavaltalaispuolue on voittanut vaalit ja sen keulamies lakkauttanut monarkian. Teos oli Englannin luetuin vuonna 1992.

Myös Alan Bennett (s. 1934) osaa ottaa yleisönsä niin teatteriin, televisioon, radioon, elokuvaan kuin lehtiinkin kirjoittamillaan teksteillä.

Häntä voi jo sanoa hienostuneen satiirin eläväksi instituutioksi, mutta Epätavallinen lukija on vasta hänen ensimmäinen suomennettu teoksensa. Kai siksi juuri se, koska siinä ei ole mitään sisäänpäinlämpiävää eikä aihe kaipaa esittelyjä: Englannin kuningatar.

Vaan annapa olla, olisiko aihe sittenkin kirja? Kuningatar näet ryhtyy harrastamaan lukemista, mikä merkitsee sitä, että viranhoito jää kakkoseksi. Prinssipuoliso on jäänyt jo kauan sitten, eikä aikamiespoikia edes mainita.

"Hän muurasi peruskiviä kyllästyneempänä, ja ne muutamat laivat, jotka hän joutui laskemaan vesille, hän lähetti ramppia alas yhtä vähin seremonioin kuin leluveneen lammelle, sillä hänellä oli aina kirja kesken."

Lakeijat ovat sitä mieltä, että hyvästä rengistä on tullut huono isäntä - ja tarkoittavat siis sekä kirjallisuutta että muodollista hallitsijaa itseään.

Kuningattaren äkillinen sivistyminen aiheuttaa kiusallisia tilanteita niin rahvaan kuin sen kellokkaidenkin tapaamisissa. Muodollisuudet keikahtelevat, kun vallan symboli ei pysy henkarin roolissaan vaan sanoo jotakin yllättävää, henkilökohtaista ja hiukankin henkevää.

Eniten itsensä ylentäminen potuttaa pääministeriä: kuka kuningatar oikein luulee olevansa?

Bennett ei mainitse nimiä, koska kysymys on pikemmin koko kulttuurista kuin muutamista tyypeistä. Kumpi oikeastaan on tekopyhä, koko maa ja kulttuuri vai sen kruunu?

Halpaviihde osoittaa aina viimeksi mainittua, mutta Bennett virittää hauskan puolituntisensa toisin: kuningatarhan nimenomaan luopuu tekopyhyydestä. Tai ainakin yrittää parhaansa päästäkseen siitä, ajautuu hankaluuksiin ja vaalii lopulta salassa pahettaan, oireilevaa intellektuaalisuutta.

Suomen kaltaisessa maassa Bennettin kirjan kuvio menisi niin, että uusi missi vastaisikin oikein kysymykseen itsenäistymisvuodesta, latelisi päälle perustuslain keskeisimmät artiklat ja osoittaisi, miten haastattelijan media toimii ristiriidassa niin omien perusperiaatteidensa kuin lain hengenkin kanssa.

Olisiko se sitten kivaa, häh?

Kyllä vain. Mutta jokaisella maalla taitaa olla juuri sellainen eduskaarti kuin se ansaitseekin - vaikka sitten väkisin, kuten Englannin ja kynttilän takaisin vakan alle piilottamisen tapauksessa. Epätavallinen lukija on riemastuttava pieni romaani. Kannattaa hemmotella itseään muun muassa sillä, mitä tapahtuu, kun kuningatar kohtaa suosikkikirjailijansa, nuo sydämen sivistyksen jättiläiset.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi