Kuuban ystäville

Similöiden sekoitus tarjoaa kaikkea politiikasta musiikkiin

Laura ja Juhani Similän Kuuba - trooppinen cocktail keskittyy sokerisaaren värikkääseen historiaan sekä politiikan että kulttuurin näkökulmasta.

Similöiden kirja saattaa olla hyvinkin ajankohtainen, koska USA:n ja Kuuban 40 vuotta jäissä olleet suhteet kehittyvät nyt ripeästi. Amerikkalaisesta näkökulmasta Kuuba tuntuu pieneltä pahalta jihadin, Tora Boran ja al-Qaidan rinnalla.

Marraskuun alussa saaren yli pyyhkäissyt hurrikaani Michelle riepotteli pahasti Kuubaa, mutta se saattoi antaa myös ratkaisevan iskun yli 40 vuoden ajan jatkuneelle Yhdysvaltojen kauppasaarrolle.

Kuuba osti joulun alla ensimmäistä kertaa vuoden 1961 jälkeen Yhdysvalloista suuren ruokaerän Michellen tuhoaman sadon korvaamiseksi.

USA:n kongressi antoi amerikkalaisen maatalousbisneksen painostuksesta luvan elintarvikkeiden viennille jo vuonna 2000, mutta Castro kieltäytyi ostamasta mitään ellei tavaroita toimiteta kuubalaisilla laivoilla ja kauppasaartoa muutenkin pureta enemmän. Joulukuun 16 päivän ruokalähetyksen toi meksikolainen laiva.

Uutisvälityksessä jäi Afganistanin vuoksi vähälle huomiolle myös se, että Fidel Castro toivotti heti perään amerikkalaiset öljy-yhtiöt tervetulleeksi hyödyntämään Kuuban rannikkojen öljyvaroja.

Kuuba jakaa

älymystön niin maailmalla kuin Suomessakin jyrkästi kahteen leiriin. Yhdet syyttävät Kuubaa suureksi trooppiseksi vankilasaareksi, jota Castro johtaa diktaattorina.

Toiset kehuvat, että Kuubassa vallitsee lähes sataprosenttinen lukutaito, lapsikuolleisuus on pienempi kuin USA:ssa ja koulutus parempaa tasoa kuin missään muualla latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla.

Kirjan kirjoittajat kuuluvat ymmärtäjiin ja ystäviin.

Kuubasta käytävän väittelyn vedenjakajana toimiviin teemoihin ovat kuuluneet jo pitkään Vallankumouksen puolustuskomiteat. Similät kirjoittavat korttelikomiteoista:

"Ne valvovat asuinyhteisöjen turvallisuutta, tarkkailevat rikollista ja epäsosiaalista käyttäytymistä, huolehtivat naapuruston tarpeista ja toimeentulosta, hoitavat tavaroiden kierrätystä, vaalivat ympäristön siisteyttä ja käsittelevät yhteisölle tärkeitä asioita."

Kuuban arvostelijat syyttävät juuri näitä korttelikomiteoita poliittisesta urkinnasta, jonka turvin diktatuuri pysyy pystyssä. Heidän mielestään Castron ihmisoikeuksia polkevan valtakoneiston vakoilu ulottuu jokaiseen kotiin korttelikomiteoiden avulla.

Similöiden kirja

on nimensä mukaisesti cocktail, erilaisten ainesten sekoitus. Kirjoittajat kertovat seikkaperäisesti Kuuban historiasta, orjakapinoista , sodista ja amerikkalaisen mafian Kuuba-kaudesta.

He käsittelevät vauhdikkaasti yhtä hyvin saaren poliittista kuin kulttuurihistoriaakin, vaikka paino on ehkä jälkimmäisellä. Castron johtama vallankumous ja Kuuban ajautuminen Neuvostoliiton satelliitiksi sekä myöhemmin irtaantuminen Moskovasta kuvataan mielenkiintoisesti.

Kirjassa on paljon kiintoisaa pikkutietoa. Siitä esimerkiksi käy ilmi, mistä pääkaupungin La Habanan (Havanna) nimi tulee. Espanjalaiset ottivat sen intiaanipäällikkö Habaguanexiltä ja lyhensivät nimeä hieman.

Tässä cocktailissa

kerrotaan rommin, sikareiden, sokerin ja kuuluisien havannalaisravintoloiden kautta kulttuurihistoriaa. Hemingwayn mielibaari La Floridita ja mielicocktail Daiquiri on saanut oman luvun. Hemingwayn käsitys Kuubasta oli, "minä en käytä sokeria enkä polta tupakkaa, mutta voi Luoja, miten minä rakastan kaikkea mitä tämä saari tislaa".

Baarin pitäjät teettivät hänelle pronssisen rintakuvan baarin seinälle, kun Kuubaan pitkiksi ajoiksi kotiutunut kirjailija sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1954.

Markku Saksa

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi