Lapsi tuli lainaan

Kirjat. Renate Dorrestein on Hollannin nimekkäimpiä kirjailijoita, jonka kirjoista ei puutu mustaa huumoria. Edellinen suomennos Pojallani on seksielämä ja minä luen äidille punahilkkaa seurasi vaihdevuosien ja ikääntyvien vanhempien hoitamisen puristuksissa painiskelevaa Heleeniä.

Kirjat. Renate Dorrestein on Hollannin nimekkäimpiä kirjailijoita, jonka kirjoista ei puutu mustaa huumoria. Edellinen suomennos Pojallani on seksielämä ja minä luen äidille punahilkkaa seurasi vaihdevuosien ja ikääntyvien vanhempien hoitamisen puristuksissa painiskelevaa Heleeniä.

Pääosassa on nytkin keski-ikäinen nainen, eikä helppoa ole hänelläkään. 48-vuotias Nettie on jo mummo. Vessavahtina ja -siivoojana kapean leipänsä tekevällä entisellä hipillä on iso taakka kannettavanaan. Hän on aikuisen, kehitysvammaisen tyttärenpoikansa Igorin huoltaja. Tytär tärvää elämäänsä huumeisiin.

Igor kokoaa asuntovaunuja suojatyökeskuksessa. Puheyhteyttä arvaamattomaan poikaan on vaikea rakentaa. Kun Igorin ystävä kuolee, alkaa Nettie pakonomaisesti leipoa tälle herkkuja tuulihatuista rommikakkuun.

Omalla jaksamisella ei ole niin väliä, kunhan vain isolla lapsella olisi hyvä olla. "Igor on kuin kiehuvaan veteen heitetty rapu joka ei kykene käsittämään mitä hänelle tapahtuu", Nettie ajattelee, vaikka välillä tohtii kyseenalaistaa osaansa.

Elämä pusertuu pieneen kaksioon Amsterdamin lähiössä. Vielä työläämmäksi arki muuttuu, kun Igor ja kajahtanut tyttöystävä sieppaavat pikkuvauvan ja ryhtyvät vanhemmiksi. Yhtäkkiä Nettiellä on kolme lasta hoidettavanaan.

Lukija pääsee lähelle rankkaa elämää, aina Igorin aggressiivisiin raivonpurkauksiin ja yörunkkauksiin asti. Lainaa vain kuvaa Dorresteinille suorasukaiseen, mutta lämminhenkiseen tyyliin monia tabuja: kehitysvammaisen seksuaalisuutta ja oikeutta lapsiin ja vanhemmuuteen.

Dorresteinin teksti on reipasta, nopealukuista ja viihdyttävää.. Hän pistää lukijan myös pohtimaan suvaitsevaisuutensa rajoja.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi