Lasten- ja nuortenkirjat

Sari Airola: Mia Tiu ja sata sanaa. WSOY

"Tytön mukana solahdamme vaivatta kiinalaisen kaupunkilaislapsen elämään. Airola onnistuu ensimmäisessä omassa tekstissään kuvaamaan aistivoimaisesti yksinäisen, puhumattoman tytön uskoa tulevaan. Eleganttia kokonaisuutta ei arvaisi kotimaiseksi, jollei tunnistaisi Sari Airolan kuvitustyyliä." (Ansa Aarnio 25.4.)

Henrika Andersson: Emma Gloria och de Levande Varslarna. Söderströms

"Limittyvät todellisuudet ovat suomenruotsalaisessa lastenkirjallisuudessa tuttuja. Irmelin Sandman Liliuksen perinteet ovat nyt nykypäivässä: esipuberteettinen tyttö pakenee elämää mielikuvitukseen, mutta helppoa ei ole sielläkään. Ironia ja rehellinen melodramatiikka tuovat mieleen toisen teatterikirjoittajan, Anna Krogeruksen." (Suvi Ahola 10. 11.)

Ilkka Auer: Varjoissa vaeltaja. Lumen ja jään maa 2. Otava

"Lumen ja jään maa -sarja on hyvä esimerkki suomalaisen fantasiakirjallisuuden noususuhdanteesta. Esikuvat tulevat anglosaksisesta fantasiasta, mutta Auer on sulauttanut tuttuun kuvioon skandinaavisia ja suomalaisia piirteitä. Tuskin yhdessäkään englanninkielisessä fantasiaromaanissa voitaisiin kuvata talvea niin rakastavasti kuin Auer tekee." (Vesa Sisättö 25. 4.)

Gunilla Bergström: Mikko Mallikas ja sisukas muurahainen. Tammi

"Mietin etukäteen, onko mitään järkeä lukea viisivuotiaalle kirjaa, jossa puhutaan sodasta. Lapsi vastasi oikeastaan itse: kyllä, jos hän on jo alkanut aavistella, että oikea sota ei ole leikin asia. Silloin on hyvä, että joskus käytetään hetki vaikeasta asiasta puhumiseen, ja juuri siihenGunilla Bergströmin tarkkaan tasapainotellen tekemä kirja antaa tilaisuuden. (Leena Virtanen 25. 4.)

Helen Dunmore: Ingo – Meren kansa. Gummerus

"Ingo ja Maa eivät voi koskaan kohdata ja ovat usein sodassa keskenään. Silti on ihmisiä, kuten Sapphire ja Conor, jotka voivat elää molemmissa valtakunnissa. Voisiko avioeroperheen lasten dilemmaa paremmin kuvata? Romaani on erinomainen esimerkki hyvin kirjoitetusta nuorten fantasiasta, jossa ihmeen tuntu ja merkityksellinen tematiikka yhdistyvät." (Vesa Sisättö 26. 2.)

Åke Edwardson: Samuraikesä. Otava

"Samuraikesä on tiivis, taloudellisesti ja eleettömästi kerrottu tarina, joka on suunnattu varhaisnuorille, mutta jonka aikuinenkin voi lukea. Sen hieman klaustrofobinen, uhkaava tunnelma on vangitseva. Edwardson on kirjoittanut hyvän nuortenromaanin, eikä hän ole antanut periksi lajityypin kliseille. (Pertti Avola 5. 10)

Jukka Itkonen ja Christel Rönns: Aakkoslammas loksuhammas. Otava

"Vaikka lähtökohtana on aakkosten 28 kirjainta, kokonaisuus ei tunnu väkinäiseltä. Itkosen kieli on älykästä ja notkeaa. Aakkoslammas loksuhammas on luettava yhdeltä istumalta. Se ei päästä otteestaan. Rönns jatkaa siitä, mihin teksti pysähtyy. Näin hän tulee kiihdyttäneeksi Itkosen jo itsessään oivallisten runojen vauhtia muutamalla kierroksella." (Ansa Aarnio 25. 4.)

Joëlle Jolivet: Suuri eläinkirja. Nemo

"Enpä ole koskaan kohdannut näin suurta lastenkirjaa! Suuri eläinkirja on mitoiltaan 45,5 x 32 senttiä, ja sitä on helpoin selailla lattialla. Emmanuelle Grundamin ohjauksessa eläimet on luokiteltu ryhmiin, kuten kuumien alueiden asukkeihin, sarvellisiin, makean veden menijöihin ja puihin kapuaviin. Hauskaa on, että kirja esittelee outojakin eläimiä." (Anni Valtonen 5. 10.)

Mauri Kunnas: Viikingit tulevat! Otava

"Kunnas jatkaa historian kuvaamista eläinhahmoisella riemastelulla. Viikinkien, myyttisten ryövärien ja kauppamiesten tarinoista irtoaa paljon aineistoa, ja Kunnas ottaa mehut irti mukavasti." (Jussi Ahlroth 28. 11.)

Tittamari Marttinen ja Anne Peltola: Eelis mökillä. Tammi

"Mökillä lomailevat lapset kuvittelevat kiitävänsä uljailla ratsuilla, kun alla on vanhat naistenpyörät. Arkinen ja kuviteltu lomittuvat luontevasti läpi kirjan. Lasten ja aikuisten lämpimät välit näkyvät myös ilmeikkäissä kuvissa. Anne Peltola on leikannut kuvat paperin- ja kankaanpaloista." (Ansa Aarnio 31. 5.)

Pihla Meskanen: Pieni majakirja. Tammi

"Haluaisitko kokeilla vilvoittelua intiaanien tiipiissä tai ruokomajassa? Pieni majakirja kertoo eri kulttuureissa käytettyjen majojen alkuperästä ja rakentamisesta. Työkalut ja tarvikkeet on esitelty selkeästi ja ohjeita selvennetään kuvin. Solmujen esittely on hyödyllistä, sillä umpisolmu ei riitä yksinkertaisenkaan majan taipuisien rankojen sidontaan." (Riikkalotta Toivonen 21. 7.)

Garth Nix: Abhorsen. WSOY

"Garth Nixin trilogia on ollut viime vuosien ilon aiheita. Intensiivisessä romaanissa käsitellään nuorten fantasialle tyypillisesti oman uran ja tarkoituksen löytämistä, rohkeutta ja suhdetta kuolemaan. Myös rasismia, fasismia ja ydinaseita sivutaan. Trilogiaa voi vilpittömästi suositella myös fantasiasta kiinnostuneille aikuisille lukijoille." (Vesa Sisättö 30. 11.)

Seita Parkkola: Viima. WSOY

"Mikä parasta, tekstiä voi lukea joko jännittävänä synkkänä fantasiana tai monitasoisen symbolisena kertomuksena. Aihe on varhaismurrosikäisen molemmin puolin riippuvainen suhde vanhempiin, kouluun ja muihin lapsiin. Ja tietysti vimma päästä siitä kaikesta irti." (Jussi Ahlroth 10. 11.)

Timo Parvela ja Virpi Talvitie: Keinulauta. WSOY

"Kirja on kansilehtiä myöten kaunis esine. Aihe on tuskallisen tuttu myös muille kuin pienille karhuille: yhteispeli on kuolevaisten kesken vaikeaa. Vain taivaankappaleilta se näyttää onnistuvan vaivatta, mutta niillähän on ollut aikaa harjoitella." (Milla Autio 10. 11.)

Kaija Pispa ja Elina Warsta: Kärpäslätkää. WSOY

"Pispa avaa tanssivilla säkeillään ehdan kärpäsen näkökulman. Pispan valtti on ilkamoiva, sanoja syleilevä ote, ehtymätön keksijäntaito. Elina Warstan tussinmusta kuvitus rakentaa runojen rinnalle yllätyksiä täynnä olevan maailman." (Satu Koskimies 25 .4.)

Ilkka Remes: Kirottu koodi. WSOY

"Remes päivittää hauskasti poikakirjoja 2000-luvulle. Tuttua ovat nokkelat ja rehdit pojat, uutta nykyteknologia ja luontevasti kuvattu kansainvälinen miljöö. Tarina on vauhdikas mutta ei hutaistu. Pääroistosta, jos häntä nyt sellaiseksi voi kutsua, Remes piirtää kiintoisan hahmon." (Pertti Avola 9. 11.)

J. K. Rowling: Harry Potter ja puoliverinen prinssi. Tammi

"Kuudennessa kirjassa asiat eivät enää välttämättä ole sitä, miltä näyttävät. Harry esimerkiksi on saavuttanut kypsän teini-iän, minkä vuoksi rakkaus puuttuu peliin. Hapankaaleille pottereita ei parane suositella, sillä ne edellyttävät lapsenmieltä myös aikuisilta lukijoiltaan."

(Janna Kantola 17. 3.)

S. F. Said ja Dave McKean: Varjak Käpälä. Gummerus

"S.F. Saidin esikoiskirja on vetävä seikkailuromaani lapsille. Unissa esi-isä Jalal opettaa Varjakille kissojen salatut taidot, joilla kotikissa pärjää kujakattien maailmassa. Dave McKean piirtää mustavalkoiset kuvansa luonnosmaisella mutta eläväisellä viivalla ja on istuttanut ne mainiosti osaksi kirjan kerrontaa." (Harri Römpötti 9. 11.)

Nana Salin (toim.). Herkkäkuuloinen. Tammi

Tässä on pieni taidekirja, jota on mukava katsella ja lukea. Lasten kertomuksista on syntynyt kivannäköinen satukirja. Se on mainio esimerkki siitä, miten alle kouluikäiset lapset kasvavat taiteeseen. (Marja-Terttu Kivirinta, arvio tulossa)

Ulla-Maija Salo: Haluaisin tavata Teidän Ylhäisyyden. Lasten kirjeitä presidentille. WSOY

"Lasten kirjeet paljastavat modernin prinsessasadun uudet versiot. Nyt Ruusunen saa särmää. Kiltistä tytöstä kasvaa napakka nuori." (Irma Stenbäck 23. 10.)

Annika Sandelin ja Linda Bondestam: Milja ja naapurit. Tammi

"En pidä kirjan kaikista kuvista, mutta kokonaisuus on upea. Linda Bondestamin kuvissa on ilmaisuvoimaa: hieno daami liukastuu vesilätäkköön, ja seuraavissa kymmenessä kuvassa näytetään, miten saksofonisti epäonnistuu yrityksissään auttaa neiti pystyyn. Annika Sandelinin tapa kertoa on koruton ja suora." (Ansa Aarnio 9. 11.)

Johanna Venho ja Anne Peltola: Puolukkavarvas. WSOY

"Puolukkavarvas lähtee maidontuoksusta, tuhisevan "halipullan" ja äidin yhteisestä onnenmaasta. Säkeet lentävät ja laulavat ja suorastaan pyytävät tulla luettaviksi ääneen. Paitsi hellitellä Venho osaa myös loitsuta ja runorokata. Anne Peltolan innoittunut kuvitus syleilee runoja värikylläisenä, kekseliäänä. (Satu Koskimies 9. 9.)

Ulla Viertola: Mosaiikkilintu. Oman keisarien aikakirjat 1. WSOY

"Ulla Viertolan romaani noudattelee pitkälti tuttuja kuvioita, mutta siitä huolimatta se tempaa mukaansa. Romaanin vahvuuksia on läheisten ihmissuhteiden käsittely. Sukulaisetkin voivat tehdä kauheita tekoja toisilleen, toisaalta ystävyys ja luottamus voivat syntyä hyvin erilaistenkin ihmisten välille. Mosaiikkilintu päättyy niin jännittävään asetelmaan, että jatko-osaa jää odottamaan." (Vesa Sisättö 5. 10.)

Leena Virtanen ja Salla Savolainen: Xing ja superkaverit. Tammi

"Xing ja superkaverit on toinen kirja pienestä tytöstä, joka muutti Kiinasta Suomeen. Kuvitus on omaperäistä ja valloittavaa heti ensi aukeamalta, jolla tutustumme pieneen iloiseen tyttöön ja hänen lähiympäristöönsä. Tarina alkaa varsinaisesti siitä, että Anna kysyy Xingiltä: Näetkö hyvin noilla silmillä? Yksinkertaisessa tarinassa on monta pohjaa ja merkitystä." (Marianne Peltomaa 26. 10.)

Suna Vuori ja Katri Kirkkopelto : Hirmuista koulupäivää, hirviö. WSOY

"Hirviöthän ovat satuolentoja? Kyllä, mutta tässä kuvakirjassa puhutaankin ovelasti monista todellisista asioista, jotka lapsi tavalla tai toisella kohtaa. Lumoavia ovat Katri Kirkkopellon mehevät, voimallisen ekspressiiviset kuvat nytkin. Ilmehtivät hirviöt tuntuvat lähes kolmiulotteisina loikkivan ulos kirjasta." (Satu Koskimies 26. 10.)

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi