Laukku on käytännöllinen asuste

Olkalaukku, pikkulaukku, matkalaukku, ostoslaukku. Reppu, salkku, kassi. Laukkuja löytyy joka lähtöön. Niin pitääkin, sillä harva - ainakaan nainen - astuu ulos ovestaan ilman jonkinlaista kantovälinettä.

Laukku on paljon muutakin kuin kuljetusväline tavaroille. Marketta Luutonen on tutkinut laukkuja ja niiden historiaa vaatetus- ja tekstiilitutkimuksen näkökulmasta. Tutkimuksen tuloksena syntyi kirja Merkillinen laukku , joka on julkaistu suomalaista käsityötä esittelevässä Artefakta-sarjassa.

Luutosen mielestä laukku on osa pukeutumiskulttuuria. Laukku antaa viitteitä käyttäjänsä varakkuudesta ja sosiaalisesta asemasta, pukeutumistyylistä ja muodikkuudesta.Laukku valitaan asunja käytön mukaan. Valinta ei vaikuta pelkästään ulkonäköön, vaan myös oloon ja olemukseen, jopa tapaan liikkua. Laukulla voi halutessaan ottaa kantaa ja ilmaista kuuluvansa tiettyyn ryhmään. Laukku voi olla osa identiteettiä kuten muu pukeutuminenkin. Kysymys on siitä, mitä haluamme itsestämme kertoa ja näyttää.

Useimmilla naisilla on valikoima erityylisiä ja -kokoisia käsilaukkuja, mutta yksi on ylitse muiden: arkilaukku. Päivittäin käytettävään laukkuun syntyy tiivis suhde. Olo ilman laukkua on alaston.

Käsilaukku on henkilökohtainen esine, joka sisältää tärkeitä tavaroita. Se on leimallisesti naisen asuste, miehet sullovat tavaransa yleensä taskuihin.

Isompia tavaroita mies kuljettaa tarpeen tullen repussa tai muovikassissa, virallisia papereita salkussa.

Naisten käsilaukusta voi tutkimusten mukaan löytää vaikkapa avaimet, kännykän, kalenterin, rahaa ja muita maksuvälineitä, meikkejä, nenäliinoja, kampoja, kyniä ja papereita. Monen laukussa on lisäksi sateenvarjo, laastareita, ompelutarvikkeita, särkylääkkeitä, kirja, silmälasit, sakset ja muita välttämättömiä tarvikkeita.

Pikkuostoksia ja toisinaan eväitäkin kuljetetaan käsilaukussa. Sinne pannaan työpaperit, esitteet ja muut satunnaiset lehdykät. Joskus tarvitaan varasukkahousut tai hammasharja. Painoa laukulle kertyy keskimäärin kilo.Miehet ovat vääntäneetvitsiä naisten käsilaukkujen sisällöstä, mutta naista ihmetyttää, miten miehet pärjäävät ilman laukkua. Eivätkö miehet tarvitse niin paljon tarvikkeita arjessaan vai eikö heidän tarvitse kuljettaa niitä mukanaan?

Naisten käsilaukku yleistyi vasta 1900-luvulla. Laukkujen historia ulottuu kuitenkin paljon kauemmas.

Vanhimpia kantovälineitä Suomessa ovat ilmeisesti olleet tuohikontti sekä nahasta valmistettu pussi, joka on voitu tehdä joko kokonaisena nyljetystä eläimestä tai useasta nahankappaleesta.

Keskiaikaiseen pukuperinteeseen kuuluivat tasku ja kukkaro. Ne olivat vyöstä riippuvia pusseja pikkuesineiden säilyttämiseen, ja niitä käyttivät sekä naiset että miehet. Tätä ennen tarvikkeet oli ripustettu vyöhön kiinnitettyihin metalliosiin.Miehen vaatetuksestairtotasku hävisi 1600-luvulla. Kukkarosta tuli tupakan ja rahan säilytyspaikka. Naisilla tasku säilyi pitempään, ja se voitiin sijoittaa joko hameen alle tai päälle.

1700-luvun loppupuolella tulivat muotiin kannettavat silkkipussit, 1800-luvulla suosittuja olivat ristipistoin kirjotut tai helmikoristeiset laukut, joita valmistettiin sekä kotona että ammattimaisesti.

1800-luvulla kansan parissa eri puolilla Eurooppaa yleistyivät villalangasta virkatut laukut. Ne olivat värikkäitä, yleensä kirjovirkkauksella tehtyjä pussukoita, joita on tallennettu museoihin ja muihin kokoelmiin.

Luutonen on suunnannut tutkimuksensa erityisesti 1800-luvun ja 1900-luvun alun pieniin virkattuihin laukkuihin, jotka ovat hänen mielestään kiehtovia luovuuden ja taidon näytteitä.

Etenkin ruotsinkielisellä Pohjanmaalla virkatut laukut olivat suosittuja sulhaslahjoja. Kun mies kosi ja kihlasi naisen, tämä antoi sulhaselle lahjaksi pieniä käsitöitä, kuten virkatun tupakkapussin.Pusseihin on virkattutunteita ja muistoja, joten ne ovat hyvin henkilökohtaisia ja tekijänsä näköisiä. Toisaalta ne heijastavat aikansa muotia. Värit ja kuviot toistuivat samantyyppisinä eri puolilla maata.

Virkattujen laukkujen säilyttäminen viittaa Luutosen mukaan siihen, että laukku on ollut muistojen säilytyspaikka. Se on toiminut tärkeän tapahtuman tai ihmissuhteen symbolina, ja siksi siitä ei ole haluttu luopua.

Käsin tehty laukku edustaa samalla käsityöperinnettä. Tutkiikohan joku tulevaisuudessa massatuotteena tehtyjä mikrokuitulaukkujamme ja mainosreppujamme?

Tuija Tuomaala

Helsingin Sanomat |