Lehtikuvaaja ikuisti UKK:n kalavaleen

V.K. Hietasen kuvat avaavat ikkunoita Kekkosen ajan Suomeen

"Kuva valehtelee enemmän kuin mikään muu kuvani", valokuvaaja V.K. Hietanen kuvaa kuuluisaa valokuvaansa, jossa presidentti Urho Kekkonen ja Neuvostoliiton pääministeri Aleksei Kosygin teeskentelevät olevansa leppoisalla kalaretkellä.

Oli syksy 1968. Elettiin Tšekkoslovakian miehityksen jälkitunnelmissa, ja UKK ja Kosygin olivat käyneet vakavia neuvotteluja salaisessa tapaamisessa merellä Hangon ulkopuolella.

"Kuvassa ollaan niin ystäviä kuin olla ja voi ja kerrotaan kalastusjuttua. Mutta se tilanne oli näkemykseni ja kokemukseni mukaan hyvin tulehtunut heidän välillään", Hietanen jatkaa poikansa Juha Hietasen toimittamassa kirjassa Kameran takana V.K. Hietanen.

Juuri tällaiset tarinat tekevät Kameran takana V.K. Hietanen -kirjasta kiinnostavan. Kyseessä ei ole vain valikoima kuvaajaveteraanin täysosumia vuosien varrelta vaan kuvallisia ja sanallisia kertomuksia ihmisistä ja tapahtumista. Ajankuvaa ja tapahtumien taustoja.

Hietanen oli ainoana lehtikuvaajana paikalla Kekkosen ja Kosyginin "kalaretkellä". Kirjassa näemme myös maailmankuulua otosta edeltäviä ruutuja, joissa päämiesten ilmeet eivät ole yhtä aurinkoiset.

Viljo Kalervo Hietanen oli kolmekymppinen, kun hän 1955 ryhtyi ammattivalokuvaajaksi.

Vuonna 1924 Karjalan Kuolemajärvellä syntynyt mies oli ehtinyt jo kokea paljon: kaksi evakkomatkaa, neljä vuotta jatkosodassa, jonne hän meni 17-vuotiaana vapaaehtoisena, töitä maanviljelijänä ja yrittäjänä, perheen perustamisen.

Evakkotie toi Hietasen Varsinais-Suomeen. Hän jatkoi maataloustöitä, kunnes selkävamma lopetti ne. Uuden tien tarjosi valokuvaus, jota karjalaispoika oli harrastanut teini-ikäisestä lähtien.

V.K. Hietanen teki uransa turkulaisena lehtikuvaajana, mutta hänen kuviinsa tarttui koko Suomen kehitys. Hän aloitti 1955 Uudessa Aurassa ja siirtyi 1961 kuvaajaksi Helsingin Sanomien Turun-aluetoimitukseen, josta jäi eläkkeelle 65-vuotiaana 1989.

Valokuvaajan ura alkoi aikaisemmin ja päättyi myöhemmin kuin UKK:n pitkä presidenttikausi, joten Hietasen kuvista koottu kirja ja näyttely avaavat ikkunoita nimenomaan Kekkosen ajan Suomeen.

Kekkonen hallitsi julkisuutta mennen tullen. Hän sai myös Kosyginin levittelemään käsiään kuvitteellisten kalansaaliiden merkiksi. Monessa muussakin tilanteessa Kekkonen teki tempun, johon valokuvaajien oli helppo tarttua.

Kuvaajat pääsivät vallan lähelle, mutta molemmille osapuolille oli selvää, että noloja kuvia ei julkaistu.

Ihmeen lähelle valokuvaajat pääsivät monia muitakin kuuluisuuksia 1950- ja 60-luvuilla.

Hietanen oli vastassa Rolling Stonesia, kun yhtye saapui Turkuun matkallaan Yyterin juhannusjuhlille 1965. Kuvasarja lentokentältä ja Turun seurahuoneella pidetystä lehdistötilaisuudesta on ihastuttavan välitön.

Kohtaaminen maailmankuulujen rokkareiden kanssa mykisti suomalaiset toimittajat, mutta Hietanen sai uudella teleobjektiivillaan hienot kuvat.

Kirja etenee teemoittain: urheilu, onnettomuudet, sisäpolitiikka ja niin edelleen.

Kuullaan klassisia "kuinka ehdin perille ennen muita" -tarinoina ajalta ennen kännyköitä ja digikameroita.

Teksti on polveilevaa ja rosoista. Jotkut asiat ja ihmiset ohitetaan nopeasti, toisiin sukelletaan syvemmin, kuten esimerkiksi Turun tautiin. Siinä Hietasen kuvia kaupungin historiallisten kerrosten barbaarisesta tuhosta säestää Turun yliopiston kaupunkihistorian dosentin Rauno Lahtisen teksti.

Mutta pääosassa ovat tietenkin kuvat, jotka kertovat tuhansin yksityiskohdin Suomesta, joka on jo kadonnut.

Kirjan graafisesta suunnittelusta on vastannut Pete Aarre-Ahtio. Suunnilleen kinofilmiruudun suhteita vastaava vaakaformaatti päästää mustavalkoiset kuvat oikeuksiinsa.

Kirjan pohjalta toteutettu näyttely "Turku kameran takaa: V.K. Hietasen valokuvia neljältä vuosikymmeneltä" on esillä 2.8. saakka Turun pääkirjastossa (Linnankatu 2, Turku).

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi