Julkaistu: 1.3.2010 lehdessä osastolla Kulttuuri
Kirjat. Kitarat soivat kiivaasti ja tumma tulinen nainen viekottelee, kun kostaja saapuu kylään. Jukka-Pekka Koskinen pyrkii luomaan vahvoja kontrasteja 1960-luvun alun pohjois-espanjalaiseen kylään romaanissaan Punainen talvi. Silloin ei stereotyyppejä kaihdeta.
Kostaja Raafael on suomalainen, ja kostettavana on kylän ensimmäisen ammattiyhdistysaktiivin murha. Solidaarisuus ylittää maitten rajat, eikä Raafaelilla muuta tehtävää elämässä näytä olevankaan ennen kuin murhatun aktivistin morsian, tulinen Pepita, saa hänet pauloihinsa.
Ehkä voisi huomauttaa, ettei elämä Pohjois-Espanjan vuorilla välttämättä ihan niin pippurista ole, mutta olkoon. Koskisen romaani on niukkapiirteinen tarina väkivallasta ja mahtimiesten ikeestä.
Takautumissa käydään läpi Raafaelin lapsuutta perheessä, jossa isä on luottamusmies ja isoisä varsinainen änkyrä. Poika joutuu todistamaan Kemin veritorstaita, jossa isä hakataan pahasti. Siitä lienee saatu syy pojan yksvakaiselle luonteelle.
Romaanissa on jokunen tiivis kohtaus mutta muuten se ei oikein tahdo irrota ahtaista rajoistaan. Kerronta on aluksi jähmeää, mutta alkuasetelma saa lopulta lisäpuhtia puolivälin jälkeen.
Lakkoa puuhataan, ja lukija tahtoo tietysti tietää, saavatko konnat ansionsa mukaan. Pari lisävivahdetta olisi tehnyt romaanille hyvää.
Jukka-Pekka Koskinen: Punainen talvi. Karisto. 235 s. 26 e.
KORJAUS
nimi väärin jutussa, oikea muoto: Juha-Pekka Koskinen
Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi
Julkaistu 8.2.2012