Loppujen lopuksi kyse on aina rakkaudesta

Luopumisen tuska värittää ruotsalaiskirjailijan ihmisläheistä kauhuromaania.

Romaani Ystävät hämärän jälkeen ja siitä tehty elokuvasovitus nostivat John Ajvide Lindqvistin nimen tapetille. Kuinka kuolleita käsitellään on oivallisen tekstinikkarin toinen romaani.

Teos jatkaa esikoisesta tutulla linjalla yhdistelemällä arkirealistisen romaanikerronnan perinteisiin kauhukulttuurista lainattuja makaabereja aineksia. Samalla kirja piikittelee ruotsalaisen yhteiskuntarauhan siloteltua keskiluokkaisuutta.

Harmonian illuusio hajoaa säröiksi, kun kansankoti herää mahdottomaan aamuun: Tukholman seudun kuolleet ovat yön aikana vivunneet itsensä ruumishuoneiden laveteilta ja raahautuneet takaisin koteihinsa. Sekä viranomaiset että elävienkuolleiden sukulaiset vajoavat ilmiön edessä hämmentyneeseen paniikkiin.

Mitä tehdä käveleville kalmoille, jotka eivät reagoi puheeseen ja joiden silmät eivät ilmaise minkäänlaisia tunnetiloja? Ovatko ylösnousseet aitoja rakkaita vai persoonattomia lihanukkeja, jotka jokin käsittämätön voima on repäissyt jaloilleen?

Nopeasti kehittyvää tilannetta ja henkiin heränneiden vainajien omaisten ongelmia valaistaan useasta eri suunnasta.

Olemassaolonsa Eva-vaimon varaan rakentanut David ja tämän kahdeksanvuotias poika ovat täysin eksyksissä, kun tutkijat valitsevat hirvikolarin ruhjoman Evan koekaniinikseen.

Ylipainoinen, tyttärensä kanssa riitautunut Mahler hakee elämälleen kiintopistettä kaivamalla omin käsin haudasta kuoleman kurtistaman lapsenlapsensa. Toisaalla itseään viiltelevän Flora-teinin mummo on vakuuttunut roolistaan tuomiopäivän profeettana.

Viranomaiskoneiston näkökulmasta apaattiset zombiet ovat vitsaus, joka uhkaa laillista yhteiskuntajärjestystä ja tieteellistä maailmankuvaa.

Lindqvist kuljettaa tarinaa vaivattoman vetävästi ja hyvin rytmitetysti. Hän ujuttaa kuvioihin jatkuvasti uusia arvoituksia ja tunneskaaloja, jotka auttavat syventämään teoksen tärkeimpiä teemoja.

Vaikka romaani kuhisee vastenmielisiä mätäneviä ruumiita sekä yliluonnollisia jännityselementtejä, kirjailijan huomion kohteena ovat erityisesti inhimilliset tunteet ja tragediat. Ihmiselon keskeiset kysymykset kuoleman lopullisuudesta ja menetyksen synnyttämästä kaipuusta. Siitä, kuinka vaikeaa rakkaistaan on päästää irti.

"Hän on muistoissamme. Siellä hänen pitääkin olla. Ei missään muualla."

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi