Julkaistu: 17.10.2008 lehdessä osastolla Kulttuuri
Minusta tuntuu, että Kirsi Poutanen on ottanut tehtäväkseen maailmanselityksen. Runoudessa niin voi tehdä. Esikoiskokoelmakin alkaa kaukaa:
"Kun jumala oli nuori, hän loi lähteen/ nähdäkseen kasvonsa,/.../ mitä hän halusi, sitä hän ei nähnyt -/ niin nuori hän oli". Tietyin varauksin kokemus ei ole ainutkertainen. Poutasen kokoelma se sijaan on.
Poutanen ei säästele sanoja, ei kuvia. Hän ei tyydy tiivistyksiin, vaan heittää sanat, tapahtumat päin näköä, tykkää luetella: "peilit ja pelikortit, jätkänhumppa ja avaimet, nekrofilia, eläinrakkaus, intohimot, ura, utopiat" ja niin edelleen.
Kokoelman ansiot ja heikkoudet niputtuvat yhteen. Paikoin on oikein verbaalista ilotulitusta, allitteraatiota ja rytmistä menoa, mutta väliin kokoelman kantava ajatus - siellä on sellainen, se on lintu - jää sanojen jalkoihin. Silloin rasittuu polla.
"Kursk" tietysti painaa mieltä. Sehän on sukellusvene, joka upposi kahdeksan vuotta sitten. Miehistö sai surmansa ja Venäjän laivasto takkiinsa. Kuolleet nostettiin ylös vasta vuoden päästä. Poutasen "Kabaree Kurskissa" Doloores, "yksi jumalan hylkäämä lunttu", tanssii heidän muistolleen. Kokoelmassa moni muukin nainen tanssii ja laulaa, ovathan naiset nimessäkin.
Parhaimmillaan tanssi on, niin kuin runoilija itse sanoo, "nykivä oikukas tango, viittä vaille / väkivaltainen". Poutanen polkee jalkaa, uskoo sanojen voimaan ja voimasanoihin. Sanojen voima on kuitenkin siitä ihmeellinen, ettei niitä punnita määrämitalla.
Piti siis selittää maailma. Lopussa Kirsi Poutanen todistaa sen. Runo on minusta kokoelman paras. Se menee lyhennettynä näin:
"Maailma on olemassa. Sen tietää rakennuksista/ kajosta kaupungin takana, aamusta jonka lokki tuo mereltä/.../ Saranoissa ja kynnyksellä/ tyhjyydessä ja ensiaskeleissa/ maailma on".
Ja niin on menty ympyrän alkuun, jumalan ensiaskeleihin, omiimme.
Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinto vuoden parhaalle
suomenkieliselle esikoisteokselle jaetaan 12. marraskuuta. Korkeintaan
kaksitoista ehdokasta nimetään 25. lokakuuta.
Kirsi Poutanen: Café Kurskin naiset. Tammi. 77 s. 20 e.
Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi
Julkaistu 8.2.2012