Maailmamme näkyviin ajatuskokeiden kautta

  Tammi on ottanut Keltaiseen kirjastoonsa José Saramagon romaaneja enimmäkseen ilmestymisjärjestyksessä, muutaman vuoden viiveellä. Ensimmäisenä, 1989 saatiin laaja Baltasar ja Blimunda (suom. Pirjo Suomalainen Pedrosa), joka vie 1700-luvun yksinvaltiuden ja inkvisition julmiin näkymiin. Verenvuodatus yhdistyy herkkään rakkaustarinaan.

Toinen suomennos Kivinen lautta (Jyrki Lappi-Seppälä, 1994) suuntaa satumaiseen tulevaisuuteen. Pyreneiden vuoristo repeää kahtia, ja Iberian niemimaa lipuu kohti valtamerta. Niemimaan irtoaminen saareksi tarjoaa Saramagolle tekosyyn tarkastella "uuden Atlantiksen" asukkaiden käsityksiä itsestään, hispaanojen ja portugeesien suhdetta, heidän asemaansa maailman henkishistoriallisella kartalla - ja etenkin irvailla niitä kaikkia. Kertomus sokeudesta (Erkki Kirjalainen, 1998) ilmestyi sopivasti Nobel-huuman alla. Kun kaikki tarinan kertojaa lukuun ottamatta sokeutuvat, alkaa eläimellisyyden vallankumous. Romaani näyttää maailmamme ilman sivistyksen suodattavia peitteitä. Jeesuksen Kristuksen evankeliumi (Erkki Kirjalainen, 1998) oli Portugalissa kohukirja, mitä protestanttisessa Suomessa on aika vaikea ymmärtää, käytiinhän Juhannustanssien Salama-sota jo 35 vuotta sitten. Saramagon Jeesus ei ole kovin tietoinen jumalaisesta tehtävästään, mutta alistuu siihen, kun Herra on häntä riittävän monta kertaa patistellut.

Portugalin silloinen oikeistohallitus yritti estää Jeesuksen Kristuksen evankeliumin nimeämisen EU:n kirjallisuuspalkinnon Aristeionin ehdokkaaksi.

Hankalin hankinta on 27-sivuinen Kertomus tuntemattomasta saaresta (Sanna Pernu, 1998). Se oli alkujaan Lissabonin maailmannäyttelyn Portugalin paviljongin juhlakirja, jota hänen suomalainen kustantajansa jakoi joulutervehdyksenään.

HS

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi